sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kaulusmainen kauluri ja sen kaverit






Kodikasta syyssunnuntaita! Meillä lepuutellaan ja parannellaan flunssaa. Olen neulonut, leiponut ja silitellyt pientä kuumepotilasta. The simple things -lehti, äidin tuomat omput ja neuleasusteet ovat ilahduttaneet mieltäni. Sain Craft it forwardin yhteydessä Vibekeltä kuvan rannikkaat ja myöhemmin samaa lankaa sekä  hänen neulomansa myssyn. Tein saamastani langasta setille kaveriksi kaulurin. Tämän aamun raikkaudessa pääsin käyttämään kolmikkoa ensimmäisen kerran. Silkkaa ihanuutta!

Kauluri kaikessa yksinkertaisuudessaan: Luo silmukoita sen verran, kuin haluat valmiiseen kauluriin korkeutta. Neulo helmineuletta kunnes kappale on hieman kaulasi ympärystä reilumpi. Päättele ja ompele putkeksi siten, että jätät suunnilleen viimeisen kolmenneksen yhdistämättä (sauma eteen keskelle). Omaani tein raidan taakse keskelle ja kiinnitin rusetin kauluksen keskikohtaan eteen. Siinäpä se jo olikin. Nämä minun neuleideani ovat yleensä tällaisia sukkelasti valmistuvia ja helppoja, joten passaavat varmasti jokaiselle kaltaiselleni sunnuntaineulojalle ja pintaneuletta muuttamalla saa haastettakin mukaan, jos sitä kaipaa. Kaulurin juju on kaulusmaisuus. Minusta se näyttää aika sievältä kaulalla.


                                            ***                   ***                  ***
Thank you Vibeke for knitting those wrist warmers/mittens and that cap to me! Here you can see the collar a made to match. I loooove the warmth and softness of the yarn. Hugs ans blessings to you dear friend!!





Halauksin,

Anu

ps. Neuletakkini on aarre. Äitini teki sen minulle ollessani viiden vanha. Se oli nilkkoihin saakka ulottuva parempana ulkoilutakkina käytettävä pitkä takki, jota rakastin. Muistan, että sain laittaa takin aina mennessäni päiväkerhoon.  Äiti oli onneksi säästänyt takin ja nykyisin se toimittaa minulla lanteille ulottuvan villatakin virkaa. Aika uskomatonta, että se mahtuu minulle näin aikuisenakin. 

torstai 27. syyskuuta 2012

Iloa jämistä

Kuva









Näyttelytuliaiseni, tuo punatukkainen, on kotiutunut kaapinnurkalle. Siinä se hehkuu syysmäistä hehkuaan, josta nappaan omakseni hiukan joka päivä.  Olen tomerasti käynyt alkusyksyn kaoottisuutta vastaan ulkoilemalla ja tehnyt löytöretkiä iltojen ja aamujen kauneuteen kamera muassani. Nämä luontokuvat ovat tuomisia pieniltä retkiltäni, kera punaisten poskien ja reippaan mielen. Välillä ollaan ulkoiltu koko perheen voimin mutta välillä olen reippaillut ihan itsekseni. Kummassakin on onnellisuutta. 
Lapsi odottaa jo lumihiutaleita. Tuon odotuksen helpottamiseksi suunnittelimme  iltasella hurjia mäenlaskuretkiä heti sen jälkeen kun olimme tanssineet itsemme uuvuksiin cha chan tahdissa. Suosittelen lämpimästi olohuone cha chan kokeilemista. Tuloksena on varmat naurut, hyvä tunnelma ja todennäköisesti myös hiki. 
Varautuakseni talvikauteen aloitin neulomaan pojalle jämälangoista villapaitaa. Korin pohjalla oli sopivasti alpakkaa ja muitakin villoja tarveaineiksi ja sattuipa vielä olemaan hänen toivomissaan väreissä. Puserossa olisi kuulemma hyvä olla mustaa, harmaata ja valkoista ja sitä IHANAA pehmeää (=alpakka) erityisesti kaulanaukossa  sekä hihansuissa. Etukappaleeseen neuloin pilven, josta sataa pikkuruisia lumihiutaleita. Minä en ole virkkauksen mestari mutta ajattelin yrittää yllättää pojan etukappaleeseen liitettävällä virkatulla pingvinillä koska Oktonauttien Peso -pingviini on ihan hänen suosikkinsa. Virkkausjälkeni on melkoisen krouvia (!), joten arvatkaa kuinka ilahduin, kun siitäkin huolimatta hänen mielestään tulos on ihan Peson näköinen :) Hattu siltä tosin puuttuu ja lääkärinlaukku mutta poika ei pannut merkille koko asiaa. Yhteisiä ilonhetkiä siis!
Jämäteemaa jatkaakseni, syntyi eilen ihana päivälinen jääkaapin jämistä. Munakasrulla mehevillä täytteillä maistui meille kaikille. Olipa terveellistä taas huomata, että monenlaista herkullista voi saada kokoon sen kummemmin etukäteen valmistautumatta. Huomenna ollaankin jo perjantaissa ja minä ajattelin leipoa jotakin oikein hyvää sen kunniaksi. Ehkä suklaakakkua tai sitten juustopiiraan tai.....Katsotaan huomenissa. Saatan lisätä elämään jännitystä ja leipoakin sellaista, mihin kaapissa on ainekset valmiina. Siinä saa mukavasti käyttää luovuutta ideoimisessa ja todennäköisesti päätyy johonkin pomminvarmaan suhteellisen helppoon perjantaiherkkuun, jonka valmistaminen käy sukkelasti ilman isoa vaivaa. Sellainen vaivaton perjantaiherkuttelu on minun mieleeni.

 Mukavaa pian alkavaa viikonloppua!! 

terkuin,
Anu ja Peso




sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Oliivileipää ja ompeluksia






Sain päivänä eräänä melko mukavan aamuherätyksen. Poika herätteli minua varhain aamulla ja kun en heti meinannut jaksaa nousta, kuului seuraavaa: "Kun on näin hieno kukko, niin sitä pitää kunnioittaa!!" Olihan siinä sitten noustava, kun kerran meillä on niin upea kukko hoitelemassa nämä herätyshommat...
Tämä viikonloppu on ollut apea ja tunteikas ja aika on melkein seisonut. Meille on viime aikoina annettu kannettavaksi elämän suuria ja raskaita asioita; luopumista, luopumiseen valmistautumista ja haikeutta. On kuitenkin myös iloja, joista vaikeina aikoina saa voimaa ihan erityisellä tavalla. Ilojani ovat viime päivinä olleet  lapsen pehmoinen ja lämmin poski omaani vasten, yhteinen aika läheisten kanssa, kävelyretki meren rannassa, aito keskustelu, ruokalautasen kokoinen kimppamunkki, oliivileipä  ja pieni käsityöhetki. Tein pojalle syysasusteiksi lämpöisen kaulurin ja pipon. Hankin lisäksi kangaskaupasta ihanan pehmoista bambu-collegea, josta aion ommella hänelle yöasun. Pipo pääsi tänään jo tositoimiin ja toimi kiipeilyhommissa kuulemma oikein hyvin :)

Voimia pian alkavaan uuteen viikkoon meistä jokaiselle! "Päivä vain ja hetki kerrallansa."

- Anu