Pesänrakennusta ja arvonnan voittaja

Olen pikku hiljaa hivuttanut sisustukseen syysvärejä; mokan ja suklaan sävyjä, harmaata ja vähän mustaakin kokonaisuutta terävöittämään. Miten tuntuikaan upealta levittää lattialle lämpimän sävyinen matto, asettaa komuutille kesän ajan kätkössä ollut suuri lampunjalka ja siihen sopiva kupu, ripustaa käpykranssi vanhaa ovea koristamaan ja sytytellä tulia sinne ja tuonne. Minä olen pesänrakentaja. Siitä puuhasta nautin kaikellani.

Arvonnastakin halusin teille kertoa. Ensinnäkin kiitos runsaasta osallistumisesta. Luin todella innoissani ja moneen kertaan esittelyjänne ja terveisiänne. Tuntuu hyvältä, että tiedän teidän olevan siellä! Väleihin en kommentoinut arvonnan helpottamiseksi mutta mieli kyllä teki, niin kivoja kommentteja sinne olitte jättäneet... Sitten voittajan julkistaminen. Mies toimi eilen virallisena arpojana ja nosti voittajaksi Purnaun lipukkeen. Laitathan siis Purnau minulle sähköpostiin (sinkkisanko(at) windowslive.com) yhteystietosi, niin laitan palkinnon, eli käsintehdystä paperista valmistetun kirjan ja kuivattua laventelia, tulemaan.

Viikkoosi hyvää mieltä, hetkiisi voimaa, iltoihisi lepoa ja virkistystä,

Perjantaissa

Lupasin palata saamiini tunnustuksiin. Kiitos vielä kerran teille ihanat naiset blogeista Uusi Kuu, Marie Elisabeth´s rum, Sinisen talon kuulumisia, Inspiraatiota arkeen ja Alppihovi (harvapäinen bloggaaja ei kiitollisuudestaan huolimatta pysynyt kärryillä. Anteeksi!! ks. kommenttiloota). Tunnustuksen mukana sain haasteen kertoa seitsemän asiaa itsestäni. Tässäpä siis joitakin hajanaisia minuun liittyviä seikkoja:

1. Olen käynyt tänään hyvän keskustelun. Sellainen ilahduttaa.
2. Ostin syksyn ensimmäisen asterikimpun.
3. Sain kuvassa näkyvän nahkalaukun takaisin suutarilta - ihanaa, että kahvat sai vielä korjattua.
4. Olen pelannut tänä iltana jalkapalloa - rantapallolla :)
5. Jälleen olen tällä viikolla saanut huomata, miten Taivaallisen Isän käsivarsilla on hyvä olla.
6. Voisin syödä alituiseen fetajuustoa.
7. Olen kova tyttö leipomaan.

En ole tällä viikolla juurikaan ehtinyt tavanomaiselle blogikierrokselleni, joten en ihan tiedä keille tunnustus on jo matkannut. Lennätän sen silti matkaan muutamille teistä ystävät, vaikka kaikki sen toki ansaitsisivat. Ottakaahan koppi:


Lumiomena

Sininen potkari

Riihipirtti

Haavemaja

Alppihovi

Pikkuinen enkeli

Hemma hos Ada och Emil

Essuntasku Joo, ihan totta. Tasku on jällleen auennut. JEE!


Näin viikonlopun alkumetreillä olen pikkuisen uuvahtanut mutta hilpeällä mielellä. Wallander -elokuva odottaa, pyykkikone tuli juuri valmiiksi, suunnittelen verhojen ompelemista ja söin juuri liian monta suklaakeksiä. Mutta hyviä olivat, sen sanon ;)
Voi hyvin Sinä siellä!!



PS. TULIN VIELÄ LISÄÄMÄÄN, ETTÄ VIELÄ EHTII OSALLISTUA ARVONTAAN. PYHÄNÄ SITTEN PYÖRÄYTÄN MYLLYN KÄYNTIIN.

Juustokeksejä, kynttilänvaloa ja vähän puuroakin

On hetkiä, kun maailman ja meidän väliin tarvitaan pehmentäviä elementtejä. Raskasta alkuviikkoa on meillä pehmitetty yhdessäololla, kotoisalla purtavalla ja kynttilänvalolla. Pojan kanssa tehtiin eilisiltana juustokeksejä iltateen kaveriksi. Tämä taikina on mukava, koska siitä saa leivottua keksejä tai jos lisää reseptiin kourallisen kinkkusilppua ja levittää taikinan pienempään vuokaan, tulee siitä keksien sijaan piiras. Me siis oikeastaan teimmekin piiraan. Lämpöisen palasen päälle kun levittää hiukan voita on iltaherkku aika lyömätön. Jaan kanssasi ohjeen, jos vaikka haluat helliä perhettäsi, ystävääsi tai itseäsi tällaisella sutjakkaasti valmistuvalla arkiherkulla.

Juustokeksit

125 g voita
3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl juustoraastetta
0,5 tl suolaa
1 dl kermaa
1 tl leivinjauhetta
(piirakkaversioon kourallinen kinkkusilppua tai mitä vain leikkelettä jääkaapissasi on)
munaa voiteluun

Sekoita pehmeän voin joukkoon muut ainekset. Painele taikina leivinpaperoidulle pellille n. 30x35 cm kokoiseksi levyksi tai kapeaan pitkänmalliseen/pieneen leipälautasta hieman suurempaan pyöreään voideltuun piirakkavuokaan piirasvaihtoehdon ollessa kyseessä. Pistele pinta haarukalla, voitele munalla ja ajele taikinapyörällä pieniksi ruuduiksi tai palasiksi. Paista 200 asteessa kullanruskeaksi (n. 15 min uunista toki riippuen). Tarjoile teen ja sympatian keralla.

Postilaatikkoon kolahti uusi IKEAn kuvasto. Kannessa luki: Arki on parasta. Niinhän se on. Arjessa ja arkea me etupäässä rakkaidemme kanssa elämme. Ihan tavallisessa arki-illassa onnellista on läheisyys, yhteinen iltapala ja päivän kuulumisten kiireetön vaihtaminen. Sekin, että ajellaan tiekarhulla nukkamattoa päästä päähän ja ihaillaan komeita jälkiä.

Meillä herkuteltiin tänään höyryävällä helmipuurolla, tiedäthän sillä perunasuurimoista valmistetulla. Ja pian istumme koko perhe saunan lämmössä kuin kanat orrella. Sitten pulahdamme aikaisin nukkumaan. Tuntuu hyvältä.

Lopuksi haluan lähettää isot kiitokset teille blogiystävät mieltäni niin ilahduttaneista tunnustuksista! Tuolta huikataan jo saunaan, joten linkitän tunnustusten antajat, jatkan juttua eteenpäin ja kerron seitsemän asiaa itsestäni sittenkin vasta ensi postauksessa. Siihen asti heissuliveissuli - tämä tyttö hyppää lauteille. Niin, sitä vielä, että kiitos myös kivoista kommenteista viime postaukseeni. Vastaan viesteihin (joihin en ole vielä siis ennättänyt) saunan ja iltapuuhien jälkeen, kun pikkukaveri on Höyhensaarilla.

Tiistaiterkuin



ps. Jätin sen sängyntaustan toistaiseksi ihan noin.

Rannekkeet

Rannekkeidn inspiraatio lähti näistä FiinaNeuleessa näkemistäni lämmittimistä. Pitkään mietin tuota röyhelöä. Toteutin omani kuitenkin ilman sitä sillä halusin lookista karun kalastajamaisen. Ajatukseni on alkusyksyn tuulissa käyttää viime syksynä Tanskasta ostamaani nümphin neuletakkia (vajaamittaiset hihat), Dropsin Puddel -langasta kutomaani huivia ja näitä uutukaisia rannekkeita. Vielä kun löytäisin hyvän kaavan nilkkapituiseen a-linjaiseen hameeseen. Sellainen rouheasta villakankaasta toteutettuna olisi minusta kaunis näiden tamineiden seurana.

Kuvissa vilahteleva sitruunatimjami pääsi meille eiliseltä ruokakauppareissulta. Sen tuoksu on ihan huumaava; raikas ja samalla jotenkin lempeä. Niin ja sitten olen saanut tunnustuksen Emilialta. Kiitos valtavasti! Laitan sen eteenpäin, kunhan ennätän. Pian se jo sinkoilee teidän blogiystävien luokse tuulispään lailla.

Nyt istahdan Poirotille kera teekupposen. Pieni nukkuu päikkäreitä ja isännän kainallossa olisi vapaa paikka ;)

Aamuterveisiä

Perjantaiaamu on valjennut. Istun keittiön ikkunalla omalla paikallani ja kylven aamun viileässä valossa. Ulkona on kahdeksan astetta lämmintä. Miten nautinkaan näistä alkusyksyn raikkaista ja samalla valoisista aamuista. Kuppini on täynnänsä mangoteetä ja mieli avoin uudelle päivälle. Aamustani tekee entistä levollisemman se seikka, että saatiin illalla siivottua. Puhtaassa ja siistissä kodissa on mukava aloittaa päivä. Jää tilaa ajatuksille ja ilolle siitä, että perjantai-iltana kotiin tullessa kaikki jo valmiina. Niinpä minä ajattelin käyttää iltani yhteiseen köllöttelyyn perheen kanssa ja siihenkin, että leivon jotakin oikein maukasta perjantaiherkkua.Ehkäpä tätä Marien omenapiirasta. Namskis!

Voimia ja iloa päivääsi ja oikein leppoisaa alkavaa viikonloppua,

ps. Muhittelen mielessäni millä voisin koristaa sänkymme takaseinää. Ripustin siihen kokeeksi kranssin ja rukousnauhan.

Hemmottelua

Metsästin eilen balleriinoja tai ylipäätään matalia tossumaisia kenkiä kesäajan työjalkineiksi. Kenkäkaupan alepöytä yllätti ja löysin sieltä suloiset ja pehmoiset tossut. Tykästyin niihin heti ja kun hintaakin jäi alennuksen jälkeen vain pari kymppiä, kiikutin kengät onnellisena kassalle. Muutakin ilahduttavaa on tapahtunut. Kirjastosta tulleessa kirjekuoressa oli ilouutinen. Vihdoin odotukseni palkittiin ja oli minun vuoroni saada Siilin eleganssi lainaan. Eilinen retki, läheisten seura, uudet kengät, kiinnostavaa luettavaa, uusi jogurttituttavuus Valion Vanilla kinuski päärynä kera lisättyjen rapeiden sattumien, kynttilöitä ja teetä. Riemastuttava viikonloppu!

Rutistuksia sinulle ja iloa alkavaan viikkoon. Niin ja arvontakin jossakin tuolla alempana jatkuu edelleen....

Kesäkorissa

Kersäkorissa oli tänään käsityö ja retkieväät. Käärin juustovoileivät paperiin ja täytin litran mitan kookospikkuleivillä. Pullossa oli maitoa ja olipa meillä teetäkin mukana. Suuntasimme meren rannalle, levitimme viltin kalliolle ja nautiskelimme rauhallisesta illasta. Yksi meistä kiikaroi sielunsa kyllyydestä ja odotti valkoposkihanhia. Niitä ei näkynyt. Lokkeja kylläkin, lehmiä (laitumella), hevosia (museon pihalla) ja muurahaisia. Olihan siinäkin paljon yhdelle retkelle.

Tällä viikolla on tapahtunut suuria. Suurten edessä tuntee itsensä kovin pieneksi mutta pienistä pidetään huolta. Sen olen saanut jälleen kerran huomata. Töissä alkaa asiat rullaamaan entiseen tahtiin ja huomaan saavani aikaiseksi yhtä ja toista. Alkuviikosta ikävä lapsen luokse oli kova mutta loppuviikkoa kohden olo jo hiukan keventyi. Onnellista on se, että äitini jäi tällä viikolla eläkkeelle ja poika saa olla päivät vanhempieni hellässä hoidossa. Meille siis kuuluu hyvää.

Olen yhtä aikaa väsynyt ja energinen tästä kaikesta muutoksesta. Tasaantuminen uuteen ottaa aikaa mutta suon sen itselleni. Mieleni on jo täyttynyt syksyn odotuksella ja sillä ihanalla innolla, joka minut joka syksy valtaa. Tiedätkö sen tunteen, että haluaisi hankkia uusia lyijykyniä, muistikirjoja ja tusseja, vaikka ei yhtään uusia enää tarvitsisi? Sen tunteen, kun villapaidat ja villasukat vetävät kiivaasti puoleensa ja kaipaa lompsuttelua kumppareissa tai ainakin syyskengissä. Mutta tässä helteessä ei villaista vielä päällensä voi vetää. Tahtoisin sään jo viilenevän ja tuulten pian tuivertavan. Sitten saisin kietoutua tuohon uukaiseen harmaaseen villahuiviinkin (paitsi, että se on vielä päättelemättä).

Eräänä syksynä ystäväni lähetti minulle paketin. Siellä oli nauhalla yhteen sidottu kimpullinen uusia teräviä lyijykyniä ja kortissa sitaatti: "I would send you a bouquet of newly sharpened pencils if I knew your name and address." You´ve got mail. Arvaa ilahduinko?

lauantaiterveisin

ps. Kiitos noista upeista viesteistä, joita olette viime postaukseen jättäneet! Kaikki olen lukenut ja moneen kertaan niistä iloinnut. Arvonnan helpottamiseksi en ole kommentoinut väleihin sitä pelinavauskommenttia lukuunottamatta. Edelleen saa tulla arvontaan mukaan. Jätä vain terkut tuonne edelliseen postaukseen.

Sangon yksivuotisarpajaiset - iloksesi

Sinkkisanko on vuoden verran ollut oma pieni soppeni. Ilojeni päiväkirja, satunnaisten merkintöjen koti. Kiitos siitä, että olette jakaneet ilojani ja niin monin lämpöisin terveisin minua muistaneet. Se on kovasti virkistänyt päiviäni! Ja ajatella, että olen muutamia teistä saanut ihan tavatakin, kohdata kasvokkain ja tulla ystäväksi. Kiitos vielä erityisesti edellisen postauksen kommenteista ja kannustuksesta. Olen lukenut ne suuren kiitollisuuden vallassa. Kiitollisena teistä.

Tänään on ollut onnellinen päivä; aamulla nukuttiin pojan kanssa yli yhdeksään, ollaan mussutettu pannaria vaahterasiirapin kera, leikitty, luettu ja ihasteltu kissaa, joka nukkui päikkärinsä meidän takapihalla. Työhön siirtyminen valtaa mieleni edelleen samalla ristiriitaisuudella, josta eilen illalla kirjoitin. Silti tänään moni asia on kirkastunut ihan itsestään, lahjana minulle.

Sinkkisanko muuten jatkaa olemassaoloaan, vaikkakin varmasti torkkuu tovin totutellessani uuteen elämäntilanteeseen.

Ja sitten kröhöm, kröhöm - täten avaan sangon yksivuotisarpajaiset.

Palkintona on:
* käsintehdystä paperista valmistettu muistikirja (18x24 cm), kannessa brodeerattu B-kirjain. Kirja on kotoisin täältä. Kirjasta saa upean valokuva-albumin, päiväkirjan, reseptikirjan tai vaikkapa leikekirjan
* silkkipaperista askartelemani kuori täytettynä suloisesti tuoksuvalla kuivatulla laventelilla

(kynä oli vain kuvausapulainen, ei siis kuulu palkintoon)

Arpajaiset ovat avoimet ihan kaikille. Anonyyminäkin voi vallan mainiosti osallistua, kunhan jättää vain nimimerkin. Olet tervetullut mukaan! Arpalipukkeen saat jättämällä esittelyterveiset tähän postaukseen. Kerro siis jotakin itsestäsi. Kuulisin kovin mielelläni myös siitä, mikä saa sinut poikkeamaan sankoon. Minä voin aloittaa ja esittäytyä ensin. Uusiakin lukijoita on nimittäin hypännyt viime aikoina kyytiin.

Olen siis Anu, 33 -vuotias nainen, äiti ja vaimo. Olen ollut kotiäitinä viimeiset kolme vuotta ja ensi maanantaina palaan työelämään. Huiks :) Koti on minulle äärimmäisen tärkeä paikka. Perhe ja usko ovat elämäni sisältö. Monet harrastukseni ovat kotipiirissä; teen käsitöitä, askartelen, luen, musisoin ja leivon (ihan liikaa, sanoo vaaka taas kesän jälkeen), joitakin mielipuuhiani mainitakseni. Sisustaminen saa sydämeni läpättämään ilosta. Nautin sommitelmista, niiden tekemisestä ja siitä miten pienellä kekseliäisyydellä kodista saa viihtyisän ja levollisen paika elää ja olla. Niin, meinasi unohtua; mieheni kanssa harrastetaan elokuvia ja brittisarjoja (erityisesti dekkarit).

Ja miksi käyn täällä. Pidän sankoa monestakin syystä. Ajatus lähti kotielämästä, valokuvauksesta ja ilojeni kirjaamisesta. Tästä on tullut myös ihana yhteydenpitokanava teihin lukijoihin ja kanssabloggaajiin ♥

Jään jännityksellä odottamaan terveisiänne. Eikä pitkästi tarvitse kertoa, jos ei halua. Muutama sanakin riittää!

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 29.8. saakka. Arvontamylly pyörähtää tuolloin käyntiin heti aamupalan jälkeen. Peukut pystyyn jokaiselle!

Perjantaiterkuin ja halein monin,