Nisuja ja kiitosaiheita

Meillä leivottiin viikonloppuna nisuja. Pantiin esiliinat päälle ja upotettiin sormet taikinaan. Nisuja makusteltiin kylmän maidon kera, vietiin maistiaisiksi naapuriin ja myös kummitytön kaksivuotiskesteille. Kesteillä oli mukavaa ja oli suuri riemu saada juhlia tuota pientä tomeraa tyttölasta. Hän on itse aurinkoisuus ja valloittaa jokaisen. Tänään hän leikkasi pitsaansa itse haarukalla ja veitsellä, nauroi koko olemuksellaan ja lauloi raikuvasti Pikku kakkosen postia. Se postilokeron numerokin meni ihan oikein. Pimeässä huoneessa häntä vähän "hiivitti" mutta onneksi vuotta vanhempi poikamme riensi uljaasti pelastamaan neitoa ja sytytti valot. Ja taas mentiin.

Kummitätinä iloitsen jokaisen viiden kummilapsemme elämästä. Kiitollisuus tästä pienestä tytöstä on silti aivan erityistä. Hän elää, hän voi hyvin, hän on parantunut. Kiitokseni nousee korkeuksiin. Syöpälapsen selviytymistarina on aina koskettava mutta se on sitä vielä erityisemmin kun asia on tullut näin lähelle. Monet leikkaukset, hoidot, pelko, ahdistus ja sitten vapauttavat uutiset, kiitollisuus ja riemu. Jokainen päivä on niin kovin arvokas.

Jäin muuten miettimään Pikku kakkosen tunnusmusiikkia. Kun poikamme alkoi katsoa ohjelmaa, muistin tunnarin aivan vaivatta. Taisi olla tuo laulu minullekin mieluinen lapsena, kun niin hyvin palautui mieleen heti alkutahtien myötä.

Uutta viikkoa kohti. Huomenna onkin marraskuu. Ja sen perästä joulukuu :)

Talven puuterisävyjä ja paperihiutaleita

Sain lauantaina piipahtaa Nougatissa. Hypistelin, ihailin ja unelmoin. Tein löydön pukinkonttiin ja hankin kotisohvalle kaksi samettista tyynynpäällistä. Miehen kanssa mietittiin myös erästä  kattovalaisinta, sellaista tineKhome -malliston silkkikankaalla päällystettyä. Meillä nimittäin on etsinnän alla valaisin ruokapöydän ylle. Olen myös tarkastellut silkkikankaiden valikoimaa ja pohtinut samankaltaisen valaisimen toteuttamista itse. Vielä en ole kuitenkaan löytänyt sopivan sävyistä silkkiä. Pitelen mietintämyssyä päässä ja tuumailen asiaa kaikessa rauhassa. Jos haluat kurkistaa, niin ihailemani valaisin on tämän kuvaston sivulla 66 ja keskikokoisena myös tuossa Nougatin etusivulla. Silkkivarjostinta (kattovalaisimeen) saa kolmessa koossa ja värivalikoima on kauniin maanläheinen; on mustia, harmaita, tumman sammalen vihreitä, kitin värisiä ja valkoisia. Minä pidän kovasti tumman harmaan sävyisestä sekä kitistä.

Nyt asettaudun tyynyjen keskelle sohvalle ja otan kutimen käteeni. Saatanpa leikata silkkipaperista muutaman lumihiutaleenkin vielä lisää. Loman jälkeinen ensimmäinen työpäivä oli aika vauhdikas, joten tarvitsen lepoa ja käsille jotakin rentouttavaa puuhaa. Kovin äkkiä, jo viikon loman aikana, sitä taas tottuikin nousemaan aamulla myöhäisempään aikaan, joten tämän aamun varttia yli kuuden soitteleva herätyskello oli kaikkea muuta kuin kiva kaveri. Toivon, että huomenna menisi aamunousukin jo reippaammin. Ja meneehän se, kunhan vain malttaa käpristyä riittävän varhain peiton alle uneksimaan.


ps. Rakkaat ystävät, kiitos eilisestä kyläilystä. Lämmössänne saa aina niin kokea olevansa tervetullut. Pikkumies oli muuten ihan myyty siitä autoradasta. 

Pakkasaamu ja punaiset posket

Tehtiin aamukävelylenkki ja poikettiin puistoon leikkimään. Pakkanen nipisteli mukavasti poskia. Pieni matkamies suunnitteli luistelevansa jäätyneen lammikon pinnalla, kertoi tarinan kissasta ja toisen hepokatista ja keinui niin suurella innolla, että äidin hauisten powerit jo meinasivat loppua kesken koko vauhdin antamisen touhun. Päiväuniaikana sain oman teehetken. Loihdin itselleni hiukkasen orienttia tunnelmaa, lueskelin, selailin lehtileikkeitä ja nautiskelin kiireettömyydestä. Nyt kutittaisi vähän jauhopeukaloa ja luulen, että saisin melko helposti leivontaseuraa.  Essu päälle ja jauhot pöllyämään.
Iloista perjantaipäivää!

Hyvä että tuulettuu

Eivät kaikki kaipaa

jatkuvaa juhlimista,

matkoja maailman ääriin,

hillittömiä haasteita,

samppanja-aamiaisia,

tauotonta tapahtumaa.

Toisille riittää

hidas elämä,

hiljainen onni.

Kissan kehräys,

kielon tuoksu,

auringon läikkä

räsymaton raidoilla.

                   Sinikka Svärd

Maanantaina menin päiväunille pojan kanssa. Nukuttiin kokonaiset kolme tuntia. Äitini tuli avaamaan makuuhuoneen oven viiden jälkeen ja totesi kellon olevan jo paljon. Minä kuulemma siihen, että: "Joo, avaa vaan. Hyvä, että tuulettuu." Lopulta kun pääsin hereille ja alakertaan, totesin ilahtuneena: "No nyt juodaan yhdessä oikein kaikessa rauhassa teetä." Äiti siihen yllättyneenä: " Mutta oletteko te menossa sinne elokuviin?" Ja sitten jysähti. Tosiaan, meidänhän piti miehen kanssa mennä maanantaina kuudeksi elokuviin ihan kahdestaan. Mies oli viiden jälkeen edelleen työmaalla. Soitin ja sanoin, että voi itku, kun ihan unohdin meidän suunnitelmat. Mies siihen pienen hiljaisuuden jälkeen: "Ai joo, mäkin unohdin." Ajatella, pitkästä aikaa oli tilaisuus mennä kahden ja lapsenhoitokin oli ennelta järjestetty ja sitten kävi näin. Me vietämme paljonkin aikaa perheen kesken ja myös miehen kanssa kahden täällä kotioloissa pojan nukahdettua mutta lähteminen kahden jonnekin on kyllä kovin erityislaatuista. Suunnitelma oli melko yhtäkkinen ja erityislaatuisuudessaan jotain arjestamme poikkeavaa. Siksi kai se unohtuikin. Ehkä myös siksi, että meille sekin on paljon, että saadaan viettää aikaa yhdessä kotona. Aika harvoin kaipaamme jotakin järjestettyä, joskus toki.  Saatiin lopulta toteutettua suunnitelma tiistaina. Muistettiin molemmat. Mies oikein soitti puoli viiden maissa ja kyseli perääni. Ilta oli ihana ja riitti valtavan hyvin irtiotoksi. Aina ei tosiaan tarvita matkaa maailman ääriin. Matka lähikaupunkiinkin ja useimmiten  ihan matka toisen kainaloon riittää.

Eat, pray, love -elokuvasta mieleeni jäi päähenkilön palava halu matkata jonnekin missä voi äimistellä, ihmetellä ("marvel at something").  Hän matkasi Italiaan, Intiaan ja Balille. Äimistely on asiana  hyväksi ja matkustaminen kiinnostaviin kohteisiin inspiroivaa. Äimistellä voi omissa arkiympyröissänsäkin, kun vähän näkee vaivaa. Minusta hyvässä arjessa on tasapainossa turvalliset totunnaisuudet ja uteliaisuus kohti uutta ja yllättävää. Rakkaan ystävän neuvo liiallisten rutiinien rikkomiseen oli varsin oivallinen. Hän oli kokeillut sitä, että tekee joka päivä jonkin pikkuasian eri tavalla kuin yleensä (eri reitti työpaikalle, eri makuista leipää, teen sijaan kahvia tms.). Minusta tämä on kiintoisaa ja olen vähän tätä kokeillutkin. Haluaisitkohan sinäkin lähteä rikkomaan kanssani liikoja arkirutiineja? Ajattelin tänä iltana toteuttaa ajatusta valmistamalla iltapalaksi jotakin ihan tavanomaisesta iltapalastamme poikkeavaa. Lähden kauppaan ja ideoin matkalla.

       

Eukalyptus

Kukkakaupassa katseeni kiinnittyi erikoisiin oksiin, jotka osoittautuivat erääksi eukalyptuksen tyypiksi. Kiikutin niistä syysloman alkamisen kunniaksi muutaman varren kotia koristamaan. Ajatus syyslomasta on rauhoittava. Töissä on loppuviikossa ollut niin kiirusta, että nyt tekee hyvää saada hengähtää tovi.

Huomaan, että värikylläisen syksyn tässä vaiheessa mieleni kaipaa jo alkutalven karuutta. Vaikka pidän lehtien loistosta, pidän myös lehdettömien puiden koruttomuudesta ja siitä miltä oksistot näyttävät iltataivasta vasten. Ehkä miellyin eukalyptuksen oksiin siitä syystä, kun minusta ne näyttävät talvisilta kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja ehkäpä siitäkin syystä, kun oksat tuoksuvat ihan pastilleilta. Tuli mieleen se kuinka lapsena kipeänä ollessa upotin kuumaan veteen pyöreitä tuoksuvia eukapastilleja ja hörpin lääkejuomaa suurella hartaudella.

Tänään tein äitini ja pikkuviikarin kanssa retken Loviisan Aittaan. Ensin kahviteltiin ja mehuteltiin kiireettä ja sitten katseltiin kauneutta. Ideoiden poimiminen ja katseleminen virkistää. Äidille vielä kiitokset noista villasukista (katalogi s.19). Sain ne reissulta ja ovat lämmittäneet koko illan varpaitani niin ihanasti.

Ulkona hämyttää jo  ja minä ajattelin lähteä tunnelmalliselle  iltakävelylle. Saatan saada herraseuraa, jos malttavat lähteä kodin lämmöstä. Sinulle hymyjä.

Lauantaiterkuin

Mukavia muistoja

Olen selannut viime vuoden valokuvia. Tulin niin hyvälle tuulelle palatessani viime lokakuisten tanskanmatkakuvien pariin. Kööpenhaminan tunnelma oli välitön, iloinen ja rento, Århusin kodikas ja ystävällinen. Mies on lähdössä jälleen loppuvuodesta työreissulle noihin maisemiin ja hyppäisimme poitsun kanssa niin mielellämme samaan koneeseen. Eipä tuo taida vaan nyt onnistua omien työkiireideni vuoksi. Bolig livin saan kuulemma kuitenkin tuomisiksi :)

Tänään oltiin mukana miehen veljen perheen muuttohimmissa. Saatiin olla apuna ja keralla riemuitsemassa  heidän uudesta kodistaan. Onnea ja siunausta teille T,S ja A!!

Lähetän vielä toisetkin terveiset, nimittäin lämpöiset  K I I T O K S E T  Essuntaskun emännälle niin ilahduttavasta paketista, jonka postipoika luokseni kiikutti. Mielessäni vilisee jo monta ideaa siitä, mihin noita nappikaunokaisia käyttäisin ja silkkinauhoillekin on jo idea valmiina.

Leppoisaa viikonloppua ihan jokaiselle. Nautitaan raikkaudesta, tuivertavista tuulista, lentelevistä lehdistä ja siitä, että on oma koti, jossa saa viettää hämäränhyssyä  villasukat jalassa ja olla tyytyväinen paikallansa. Syysilloissa on tunnelmaa.

Edistystä monella saralla, suuria kiitosaiheita, kolme kupillista teetä ja pala tummaa suklaata - mukavaista postiakin. Sellaista tänään.

Sinullekin hyvää torstaita,

Syysiltojen ilo

Aloitin neulomaan neuletakkia - ihka ensimmäistäni. Malli  on lehdestä Novitan syksy 2010 ja ihastuin heti  sen yksinkertaisuuteen. Neulon yhtäaikaisesti kahdella langalla, Novitan Purolla   ja SandnesGarnin Kitten mohairilla. Mohair on yksiväristä roosaa lankaa ja Puro taas valoorimäinen luumun, roosan, vaalean lilan, ruskean ja harmaan sävyissä kulkeva. Puron sävyn nimi on luumupuu. Pidän kovasti siitä, miten noiden lankojen värit sekoittuvat toisiinsa valmiissa pinnassa.

Mallilehdessä on toteutettuna samasta neuletakista lyhyempikin malli. Se on neulottu luumupuun ja harmaan Rose Mohairin yhdistelmällä. Kokeilin aluksi itsekin juuri edellisten yhdistämistä mutta minusta jäljestä tuli tunkkainen ja siksi valitsin Puron rinnalle valoisamman roosan langan.

Minulla saattaa vierähtää melkoinen tovi ennen kuin takki on valmiina. Toisaalta siinä puuhastelussa se ilo juuri piileekin. On niin kannustavaa huomata miten vaatimattomillakin taidoilla syntyy jälkeä ja työ konkreettisesti edistyy.  Sekin kannustaa, kun huomaan miten ihanasti valmis neulos käy yksiin parin kaapissani olevan mekon kanssa. Lisäksi tein viikonloppuna kivan löydön Anttilasta. Luumuisan sävyinen, valmisteilla olevaan neuletakkiin juuri sopiva samettitunika hauskoilla taskuilla ja minulle sopivalla leikkauksella alehintaan 29,95 euroa. Tartuin ja rutistin! Tunika on niin pitkä, että sitä saattaa aivan hyvin käyttää myös mekkona. Tunikaa oli tarjolla luumuisan lilana, harmaana ja vihertävänä. Mainitsenpa vielä senkin, että huomasin eilen tulleista mainoslehdistä, että nyt on Tarjoustaloissa ja Vapaa valinnoissa tuo 100% villaa oleva Puro -lankakin tarjouksessa.  Taitaa olla oikea alennusmyyntien kausi nyt meneillään, kun joka ketjulla on omat alepäivänsä....

Tiistaihisi valoa,