Suloista adventtia ja onnea voittajalle!

Ensimmäinen kynttilä on sytytetty ja kyntteliköt loistavat ikkunoissa. Nyt saavat kaikki valot loistaa. Pian on joulu! Tein kynttiläasetelman munakoriin. Laitoin pohjalle sammalta, kävyn ja muutaman köyhäinhopeisen koristeen. Reunuksille kiinnitin kuusenkynttiläpidikkeet ja samettirusetin. Tämän kynttelikön kynttilät sytytin kaikki kerralla, vaikka toiseen sammalkoristeiseen kynttelikköön meillä sytytettiinkin ihan vain se ensimmäinen kynttilä.

Olen kuunnellut Bachin Jouluoratoriota. Lapsikin pitää siitä. Upeaa on huomata, että lapsellekin on tärkeää mitä kuunnellaan. Eräänäkin iltana tällä viikolla hän nimenomaan pyysi Bachia. Minun pieni miehenalkuni se tuntee jo tyylinsä. Eipä sillä, yhtä ihanaa on lastenlaulujen kuunteleminen. Joka hetkessä on oma äänimaisemansa, niin illan hämyisissä hetkissä kuin päivän toimeliaammissakin. Hetken ja musiikin on sovittava toisiinsa. Ja hiljaisuuttakin pitää olla.

Eilen pienemme koristeli pikkujoulukuusta suloisen keskittyneisyyden vallassa. Koristeet taisivat olla lumoavia. Minut taas lumosi se aito ilo ja pienten pulleiden sormien liikkeet pitkin neulasten pintaa. Tänään meillä sitten vietetäänkin koristellun pikkukuusen kera kutsuja adventtiajan alun kunniaksi. Olen leiponut ja odotan lämpimin mielin väkeä saapuvaksi!

Niin, ja pikkuruinen adventtiarvonta on nyt suoritettu! Ilokseni saan lähettää paketin sinulle Salaisen puutarhan emäntä. Laitathan minulle sähköpostilla yhteystietosi (sinkkisanko(at) windowslive.com), niin kääräisen paketin paperiin ja lähetän kotiisi.

Suloista ensimmäistä adventtia!
Ja kiitos kaikista arvontaan jättämistänne kommenteista. Tulin niistä niin iloiseksi!

Tämän päivän tunnelmia

Tämän vuoden laskut ja tiliotteet on pinottu. Vähän pino vielä loppuvuodesta kasvaa mutta on homma jo melkein valmis. Adventtikynttelikkö (No 2) pinon vierellä syntyi sydänkoristeisesta pannualusesta, metallisista numeroista ja valmiista neljän kynttilän telineestä. Harmaat kynttilät ovat tähän suuri sopivan sävyiset.

Takan kyljessä kyhnyttää villasukat. Päätin kokeilla sitä joulusukkaideaa, jonka viime postauksessa mainitsin. Tämä kyllä oli vaan kokeilu, sillä pieni mies tarvitsee uusia sukkiansa pihaleikeissä. Hän sai mummaltaan nuo ihanat itsetehdy pitkävartiset sukat viime viikonloppuna. Kun ne vedettiin maanantaina jalkaan, tuntuivat ne kuulemma hyvältä. Ja näyttivät hienoilta! Äidille siis kiitokset noista ihanista sukista! Joulusukkaideani muhii vielä ja se täytynee toteuttaa sukista, joita ei juuri nyt tarvita isojen tai pienten varpaiden lämmikkeiksi.

Ollaan jo torstaissa ja pian koittaa viikonloppu. Sinulle hyvää tätä päivää!

Yllätyksiä

Joulupullat paistuivat ja Lapsen adventtikalenteri kotiutui keittiön seinälle. Sellaista meillä on täällä puuhailtu. Kalenterissa on neljä pientä ompelemaani sukkaa ja suuri Mailegin sukka. Pienistä sukista saa yllätyksen jokaisena adventtina ja suuresta sukasta muina joulukuun päivinä. Adventteina saa myös lahjakääreen, joka roikkuu sukan kanssa samasta naulasta. Kääreet on numeroitu adventtien mukaan. Sukkien ja kääreiden kätköissä piilottelee yllätyksinä enkelinamuja, muutama pikkuruinen joulukoriste ja lelu.

Minusta vallan mukavaiset joulusukat saisi myös villasukista; harmaista paksuista pässinpökkimistä. Harkitsen, josko jouluksi ripustaisin muutaman isännän pestyn ja puunatun sukan takanliepeille. Niissä joulusukissa olisi rouhea fiilis ja kyllin kodikaskin.

Ai niin, pullista vielä. Korvapuusteista tulee ihania, kun väliin tekee täytteen voista, tomusokerista ja aidosta vaniljasokerista. Meillä kotona leivottiin lapsuudessani tuollaisia "Railin pullia" ja ihanalta työkaveriltani sain myös samantyyppisen ohjeen. Kuvassa on siis vaniljapullat poikineen.

Minä ripustan tänään ikkunalle tähtiä. Tuikkimaan niitä jo odotan, sillä kaiken tämän märkyyden ja sumun keskelle tarvitaan valoa. Päiväämme sinun ja minun, toivon erityistä ilmapiiriä, rauhaisaa oloa ja hetkiä suloisia. Niitä syntyy äkkiarvaamatta, kunhan ehtii pysähtyä ja huomata. Minulla tuollainen hetki oli juuri, kun avasin päiväpostin mukana tulleen kirjeen. Sieltä tupsahti pieni adventtikalenteri, jossa pukki ja enkeli vaihtavat suukon mistelinoksan alla. Kiitos ystävä ♥ Varmaankin arvaat, kuka meistä on aamuisin ihan ensimmäisenä luukkuja raottelemassa!

Pian sytytämme kynttilän

Väkersin vaatimattomista tarvikkeista adventtikynttelikön. Tarvittiin vain sammalta ja rautalankaa. Ensi sunnuntaina sitten syttyy sammalen keskelle ensimmäinen kynttilä iloksi ja valoksi.

Minusta adventtikynttelikköjä voi kotona olla useampikin. Yksi voi olla sellainen, johon sytytetään viikoittain yksi kynttilä lisää adventtien mukaan mutta muita kynttiläasetelmia voikin sitten poltella kaikkinensa riemulla koko joulukuun ajan.

Yläkuvan adventtikynttelikkö kotiutui meillä ruokailuhuoneen senkin päälle ikkunan ääreen. Jokin aika sitten vaihdoin huoneeseen pellavalaskosverhojen kaveriksi punaruudullisen sivuverhon. Nyt tulin sittenkin toisiin aatoksiin ja vaihdoin tilalle tuon valkean ja utuisen. Tänä aamuna verhon läpi jopa suodattui valoa! Oli niin virkistävää huomata, että ulkona oli pitkästä aikaa valoisaa. Raikastakin oli, kun nurmikin oli kuurassa. Tosin nyt tuolla pimeyden keskellä taitaa jo taas sataa vettä ...

Viikonloppuna olen rentoutunut ja siivonnut. Itse asiassa minua on rentouttanut jo pelkästään se, että olen saanut muutamat sellaiset siivoustyöt tehtyä, jotka ovat kummitelleet mielessäni jo kauan. Lisäksi eilen illalla tein suuren torttutaikinan. 1,5 kiloa voita sinne humahti - huh! Ja nyt paistelen torttusia. On muuten niin hyvä tuoksu täällä, että kunpa voisit sen sinne haistaa.

Meillä torttutaikina tehdään reseptillä, jonka mummani on antanut äidilleni ja äitini minulle. Tortuista ei tule lehteviä vaan pikemminkin täyteläisiä. Tässä sinulle ohje, jos haluat kokeilla:

Torttutaikina

0,5 kg voita

0,5 kg jauhoja (voit ropsauttaa vähän rennommin)

2 dl vettä

2 tl etikkaa

Pehmentynyt voi nypitään jauhojen kanssa. Vesi ja etikka sekoitetaan keskenään ja yhdistetään voi-jauhoseokseen. Taikina kovetetaan jääkaapissa. Minä teen taikinan yleensä illalla ja laitan sen yöksi jääkaappiin. Laitan taikinan suureen 3 kilon pakastepussiin ja painelen levyksi. Levyn otan jääkaapista huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen leipomista. Revin vain tylysti pussin ja niin on esityöstetty torttulevy valmis kaulittavaksi. Kaulimisessa kannattaa käyttää runsaasti jauhoja, niin tortut irtoavat paremmin alustasta. Torttusten sisälle piilotan milloin mitäkin mutta jouluaattoa varten pitää olla luumutäytettä! Paistetaan 250 asteisessa uunissa.

Uusi viikko alkaa huomenna ja se on sitten jo viikko, jonka lopulla aukeaa adventtikalenterin ensimmäinen luukku. Niin, ja paljastuu myös adventtiarvonnan voittaja.

Voimia, valoa ja iloa uuteen viikkoon,

Jouluverhot . Adventtiarvonta edelleen käynnissä.

Painoin aiemmin syksyllä verhokankaan salusiiniverhoja varten. Nyt sain toimeksi ja verhot tulivat valmiiksi. Kangas on puolipellavaa ja siinä on lehviä sekä jul -teksti. Tällä kertaa jätän salusiinit melko suoriksi ilman suurempia rypytyksiä.

Äidin kanssa tehtiin lasilyhtyjä. Vanhan lasin läpi valo todellakin suodattuu hyvin kauniisti. Minusta tuo god jul -nauha viimeisteli lyhdyn juuri jouluverhojen henkeen sopivaksi. Nauhaa saa Adalmiinan helmestä Paimiosta.

Syön täällä riisipuuroa. Päällä on ropsaus jos toinenkin kanelia ja sokuria! Maakoisaa viikonloppua,

ps. Adventtiarvontaan saa edellisessä postauksessa osalistua ihan ensimmäiseen adventtiin saakka.

Adventtiarvonta

Olet tervetullut mukaan pikkuruisiin adventtiarpajaisiini! Joulu, Kristuksen syntymäjuhla, koittaa pian. Joulun alla tarvitaan paljon kynttilänvaloa, hyvä leivinliina herkkujen leipomista varten ja sieviä koristeitakin. Niinpä pakettini sisältää kynttilöitä, Kööpenhaminasta Butik Sophiesta ostamani pellavapyyheliinan (sinisellä raidalla) sekä Adalmiinan helmestä tuodut joulukortin ja leivosvuoan. Leivosvuoka sopii vaikkapa tuikkualustaksi. Jos haluat olla mukana, jätäthän terveisesi tämän postauksen kommenttilaatikkoon ensimmäiseen adventtiin mennessä. Arvon voittajan siis 29.11. heti joulutorttujen popsimisen ja muutaman joululaulun luikauttamisen jälkeen. Se voinee olla jo aamutuimaan.

Iloksesi,

Vastaan haasteeseen

Vastaan innolla Sarin haasteeseen. Kiitos Sari! Tämä olikin hauskaa miettiä niitä asioita, joita en omista ja miksi sitten en omista. Minä siis en omista:
RULLALUISTIMIA, koska pelkään, että en kyllä pysyisi pystyssä tai osaisi jarruttaa. Alamäkiin en voisi mennä ollenkaan ja olisi se vähän konstikasta kuntoilua miettiä reitit sen perusteella, missä uskaltaisi edetä härveleillä eteenpäin.
SUORISTUSRAUTAA, sillä hiustyylini on melkoisen luonnollinen. Minulla on yleensä huoleton nuttura tai sitten jonkinsorttinen sykerö hiuksissani.
UUTTA AUTOA, sillä vanhemmallakin pääsee.
Kovinkaan montaa virallista HARRASTUSTA. Minulla on kyllä paljonkin mukavia ajanvietteitä ja elämän suloisuuksia, joista nautin, mutta ne eivät vaadi tiettyä viikottaista ajankohtaa. Monelle harrastus on sellainen, jolla on kalenterissa oma paikka. Minulla näin ei tarvitse olla.
BAMBURÄTTIÄ, koska en tiedä kuivaako se oikeasti hyvin. Kertoisikohan joku?
Camille Saint-Saensin ELÄINTEN KARNEVAALIA (levy). Aina vain on jäänyt hankkimatta, vaikka pidän siitä paljon. Fossiili on suorastaan huvittava ja tulen siitä aina sen kuullessani hyvälle mielelle.
Ei minulla ole kunnollista TEFLONPANNUAkaan. Pitäisi hankkia uusi, edellinen kun on keskeltä liian kulunut. Varmasti olen väärillä kauhoilla sekoitellut sörsseleitä.
SUURTA UMPIOVISTA kokopuista ja valkoista KAAPPIA kaikelle ihanalle. Se on haaveiden listalla ja toivottavasti meillä joskus on sellainen.
Ei minulla taida olla juurikaan AIKATAULUJAkaan elämässäni. Ei näin hoitovapaalla ole ulkopuolelta asetettuja kellonaikoja tai sitoumuksia. Siitä olen nauttinut.

Haasteen lennätän eteenpäin TainaSusannalle Ole hyvä!

Mukavaa tiistai-iltaa sinulle. Minulla on tänään ollut vähän sellainen huokaus-olotila. Tahkea ja kaoottinen fiilis on pyrkinyt valtaamaan alaa. Yritän saada itsellenikin mukavamman olon ja iltarauhan.