Pellavakannet ja muistitikkupussukka

Siirsin kuvansiirtoliimalla pellavalle tekstin, joka muistuttaa heinäkuusta. Tyynykankaaksi sitä ajattelin mutta siirtojäljen läikikkyydestä johtuen päätin hylätä alkuperäisen ajatuksen ( Se on nyt kai uskottava, että valkoiselta paperilta tulee paras siirtotulos valkoiselle kankaalle.). Tänään aamutuimaan keksin kuitenkin käytön tuolle hiukkasen epäonnistuneelle siirtokuvapalaselle. Ompelin siitä kannet työkalenterilleni. Tein oheen myös pienen pussukan muistitikuille.

Kannet syntyvät nopeasti seuraavalla tekniikalla. Aseta kalenteri, muistikirja tai vaikkapa valokuva-albumi kankaalle aukinaisena. Leikkaa kankaasta kauttaaltaan viitisen senttiä suurempi pala, kuin mitä kirjasi on. Siksakkaa kangas ympäriinsä ja käännä pystysivujen reunat nurjalle noin sentin verran ja silitä. Aseta kangas pöydälle nurja puoli pöytää vasten. Taita oikea ja vasen pystyreuna kirjan reunojen yli menevältä osuudelta. Mittaile kirjan kanssa ja huomaa, että kankaan pitää olla sen verran löysä, että kirja mahtuu aukeamaan. Taita ja silitä kangas kirjan ylä- ja alareunojen kohdilta, jotta kankaaseen tulee taitteet. Ompele sivut kiinni kuvan näyttämällä tavalla eli kansien oikeasta ja vasemmasta reunasta poikkipäin reunavaran levyisesti juuri silittämiesi ylätaitteen ja alataitteen kohdalta. Käännä kannet ympäri ja pujota kirja sisälle. Viimeistelin Handmade with love -etiketillä ja rypistämällä pintaa oikein rouheaksi.

Get organized -touhujeni osana tilasin vielä Valloittavan Valkoisen Anun inspiroimana tuon ihanan Busy mother´s organizerin. Kirjanen on juuri sopiva minulle. Sen sisällä on erilaisia osioita mitä erinäisimpiä listoja varten (people, plans, lists and menus, keeping track). On tilaa muistiinpanoille, päivyri ja tarralappuja hauskoin otsikoin, kuten "Born to multitask". Nyt on päivyrit kunnossa. Täältä tullaan työelämä.

touhukkain terveisin

Anu

ps. Meillä on todella touhukas viikko. Huomenissa lähdetään pienelle reissulle ja sieltä lauantaina palatessa heti toiselle. Viuh - me viiletetään :)

pps. Kiitos S.S. tämän päiväisistä ihanista hetkistä! Lammas, jonka pojalle toit, on ihan suursuosikki :)

Suklaata ja vaniljaa

Sain pistäytyä Helsingissä Noa Noan alessa. Ihastuin tuohon vaniljaiseen neuletakkiin, jonka selkämys on paitapuserokangasta. Takki oli 40 % alessa, joten kaappasin sen oitis mukaani. Poikkesin myös FiinaNeuleessa ja löysin tätä ihanaa villalankaa. Lempparikeksejäkin hamstrattiin kotiin viemisiksi. Täältähän niitä saa. Kylmää maitoa ja keko Oreoita - siinä on herkkupala meidän perheen makuun.

Tänä iltana maalaillaan pihalla ja pestään pienimmän avustuksella isovanhempien autoa. Ollaan musisoitukin. Minun on pitänyt laulaa ja poika on johtanut musiikkia tahtipuikollaan (puukynä). Eilen hän myös johti vaarinsa kitaransoittoa. Parasta touhussa on keskittynyt ilme ja aito uppoutuminen musiikin vietäväksi. Tahdissakin jo menee.

Iltaasi iloa,

ps. Kuvissa vilahtelee olohuoneemme raidalliset tyynyt, eräs kesäkasseistani ja Arabian suloinen pieni lautanen.

Sinistä ja punaista

Sain valmiiksi kevättalvella aloittamani ja silloin keskeneräiseksi jääneen sinisen silkkimohairhuivin. Kudoin sen seiskan puikoilla kerällisestä Rowanin Kidsilk haze -lankaa (Hurricane, shade 632). Päihin virkkasin yksinkertaiset koristeet pylväillä. Huivista tuli ihanan ilmava ja kevyt - juuri sellainen henkäyksenohut, kuin toivoinkin. Syksyn tullen ajattelin yhdistää huivin siniseen ristipistoin koristeltuun Noa Noan pellavamekkoon ja paksuihin legginseihin tai sukkiksiin.

Roosasta lenkkimohairista on tuloillaan hihatin, tosin ohjeesta poiketen minä en käytä pyöröpuikkoja. Minusta lenkkimohairin pinta tuntuu ihan pörhöisen karitsan turkilta ja tuo seikka lisää kovasti langan viehätystä. Minä taidankin sitten olla ensi talvena "turkkini" puolesta sukua lampaille.

Tänään poimittiin apilakimppu ja herkuteltiin pannarilla kera mansikoiden ja kinuskikastikkeen eli ei ole itsekuri vielä löytänyt perille. Ehtiihän se toki vielä saapua, joten ei kai tässä ole kiirettä. Tehtiin myös retki lähikartanon pihapiiriin. Retkellä meidät yllätti sadekuuro ja voi, kuinka ihanalta se tuntuikaan tämän helleaallon keskellä. Kuuro oli todella pikkuruinen mutta odotan innoissani, jos vaikka pian jo kunnon puhdistava kesäsade ropisisi kattopeltejä vasten.

hyvillä mielin,

Varpaiden vilvoitukseksi

Keväällä laittamani orvokki-istutus näytti melko surumieliseltä. Huitukoiksi kasvaneet varret kannattelivat muutamaa kukkaa hennoissa varsissaan. Tästä syystä tyhjensin kukat ruukustaan ja keksin kukinnoille uuden tarkoituksen; saivat ilahduttaa minua vilvoittavassa jalkakylvyssä. Laskin emalivatiin kylpyveden ja lisäsin orvokit, laventelinvarren sekä pari teelusikallista vaniljasokeria. Sitruunamehuakin olisin mieluuusti sekaan puristanut mutta kas, eipä ollutkaan sitruunaa saatavilla. Kylpy vilvoitti ihanasti hellepäivän turvottamia varpuloita. Mielikin ihan virkistyi.

Turvotus johtuu helteen lisäksi varmasti liiallisesta suolan saannistakin. Minulle nimittäin maistuu helteellä kernaasti kaikki suolapalat. Kaiholla katselin sipsipussejakin marketissa...ja sorruin. Oi missä majailet itsekuri? Jos se on tullut teille, niin voisitko lähettää murusen kirjepostina minullekin? Olisi nimittäin todellakin tarpeen.

Toivon sinunkin iltaasi vilvoitusta!

Ja he tapasivat toisensa - kohtaus kuin elokuvasta

Kävin eilen doTTyssä (ks. 9.5. postaus). Katselin vaatteita, sovittelinkin joitakin. Siinä sovitellessani liikkeeseen saapui vaalea nainen kolmen lapsen kanssa. Nainen oli selin minuun mutta lapset katselivat suuntaani. Sydämeni teki melkein voltin, sillä tunnistin rattaissa istuvan suloisen pienen pojan ja ihanat tyttöset. Olin varma, että olin nähnyt lasten kuvat blogiystäväni Lauran blogissa. Lauran kanssa ollaan kirjoiteltu mutta ei koskaan tavattu - kaukana toisistamme kun asutaan. Muina naisina kutsuin Lauraa nimeltä. Nainen kääntyi minua kohti ja kyllä, Laurahan se siinä oli. Minä sitten siihen, että Sinkkisangon Anu se tässä...Voi, mikä hetki! Se oli kuin suoraan jostakin elokuvasta. Olimme molemmat ihan otettuja.

Jatkoimme juttua vaateliikkeen ulkopuolella ja sitten vielä koko perheiden voimalla illalla meillä kotona. Mutusteltiin teeleipää sinikuvaisilta lautasilta ja lapset puhalsivat pilleillään maailman suurimpia maitokuplia. Mieheni kanssa nautittiin kovasti tuosta iltahetkestä. Kiitos Laura teille kaikille, kun kävitte. Meistä yhdessäolo tuntui mukavalta ja niin kovin aidolta ja välittömältä. Ollaan vieläkin ihan täpinöissämme täällä.

Lupasin Lauralle antaa teeleipieni reseptin mutta unohdin sen sitten kuitenkin. Laitan ohjeen tähän ihan teille kaikille. Näistä leivistä on tullut meidän perheessä suosikkeja.

Englantilaiset teeleivät
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
2 dl vettä (alkuperäisessä ohjeessa maitoa mutta näin sopii kaikille)
50 g voisulaa

Sekoita ainekset keskenään. Taputtele kahdeksi pyöreäksi leiväksi leivinpaperin päälle pellille. Pistele haarukalla ja tee taikinapyörällä leipään pysty- ja vaakaviilto leivän murtamista varten. Paista 250 asteisessa uunissa n. 12.15 min. Saavat jäädä melko vaaleiksi. Tarjoile voin ja juuston kera. Minä leivon yleensä annoksen tuplana, sillä tämä leipä on niin herkkua, että kahdesta leivästä ei suuremmalla porukalla riitä tarpeeksi jokaiselle :)

*** *** ***
doTTystä sain mukaani Noa Noan syyskuvaston, josta kuvasin nuo ylläolevat vaatekuvat. Kaikkea kaunista on taas tulossa. Minusta tuo musta korsettimainen yläosa on upea. Roosaa hattuakin sovittaisin mielelläni. Luumun sävyinen neule viehättää myös. Neuleista puheen ollen, piipahdin kaupunkireissullani myös Lankabaarissa. Siellä on nyt Dropsin lankoja alella, joten hankin muutamia keriä varastoon. Kätösissäni ei monimutkaisia neuleita synny mutta jotakin pientä ja yksinkertaista teen oikein mielelläni.

Iloa lauantaihisi!

A hat

Kathleen Kelly: [writing to "NY152"] Once I read a story about a butterfly in the subway, and today, I saw one! It got on at 42nd and off at 59th, where, I assume, it was going to Bloomingdales to buy a hat that will turn out to be a mistake, as almost all hats are. (Sinulle on postia)

Paitsi tämä! Kohtasin nimittäin Fiskarin Tupapuodissa elämäni hatun. Se sopii päähäni kuin valettu ja on saman värinen kuin syystakkini kuviot. Koristeena oleva nappi on muovinen, joten sen taidan vaihtaa toisenlaiseksi - ehkä puiseksi tai metalliseksi. Mielestäni jokin sellainen soveltuisi paremmin käsityönä tehdyn, hengeltään nostalgisen, hatun luonteeseen.

Tuliaisina toimme lisäksi hyvän mielen ja muutamia tunnelmakuvia. Avonaisissa ikkunoissa on jotakin kutsuvaa. Tulee heti sellainen olo, että sisällä tapahtuu varmasti mielenkiintoisia asioita. Pidän myös siitä, kun avonaisesta ikkunasta kuuluu musiikkia. Minusta on kiehtovaa seistä kadulla ja kuunnella tovi esimerkiksi muusikon harjoittelua. Silloin tällöin sellaisestakin saa nauttia.

Meillä päättyi juuri Muumikroketin maailmanmestaruuskisat, joihin otti osaa koko meidän kolmihenkinen perhe. Tunnelma oli kuin suuremmissakin kilpailuissa. Nyt tarvitaan virvokkeita ja painelenkin keittiöön niitä valmistamaan.

Haleja!


ps. Bloggeri on tänään takkuillut kovasti. Kiitos, kun silti olette jaksaneet jättää terveisiä edellisiin postauksiin! Yritin vastaillakin ja moneen kertaan ;) Lopulta rupesin jo tallentamaan kommentit ennen lähettämistä siltä varalta, että hukkuisivat taas. Luulen, että vika on nyt korjaantunut.

Jokaisella omansa

Tänään vietettiin päivää Fiskarsissa. Käveltiin, katseltiin, syötiin eväslounas perhepuistossa, nautittiin miljööstä sekä ruokittiin sorsia ja hyvin ahneita lokkejakin siinä samalla. Retken huipennukseksi poikettiin Petris Chocolate Roomiin iltapäiväteelle ja kakulle. Mokkasuklaakakku oli oikea herkkujen herkku. Mies tykkäsi appelsiinisuklaakakustaan ja pienin kolmen suklaan kakusta. Parkkipaikalla, kotiinlähdön hetkellä, poika totesi, että: "Me unohdettiin antaa niille ankoille lentosuukkoja!". Mietittiin sitten, että ehkä se ei haittaa. Annettiin niille kuitenkin niin paljon herkkuja, että ilostuivat jo siitäkin.

Äsken pidin poikaa kainalossani. "Laula minulle vähän", hän pyysi. Lapsi tuoksui aurinkorasvalta ja ihonsa oli pehmeä kuin sametti. Hän koki turvaa köllötellessään siinä kainalossani ja saadessaan nukahtaa lauluuni. Koin suurta onnellisuutta. Minä olen saanut lahjaksi jotakin näin ihanaa. Osaanko kyllin kiittää? Kohotan kiitokseni Herralle ja iloitsen siitä, että olen saanut silmät nähdä.

Rukouksissani pyydän, että voisin yhä enemmän saada ymmärrystä ja suhteellisuudentajua. Huomaan, että olen niitä saanutkin. Joskus havahdun siihen tunteeseen, että ärsyyntyessäni vaikkapa siitä, että taas on sotkuista ja kaikki "maailman tärkeimmät työt" on tekemättä (tiskit, pyykit yms.), hoksaan jo siinä samalla ärsyyntymiseni aivan typeräksi. On tärkeitä asioita ja sitten niitä muita, niitä sivuseikkoja. Minä pidän siististä kodista mutta enemmän pidän siitä, että meillä voidaan hyvin. Joskus hyvinvointi vaatii panemaan muut asiat sivuun.

Silti jokaisella meistä on asioita, joita emme saa sivuutettua, vaikka haluaisimme. On taakkoja, joiden painon alle on välillä ihan tuupertua. Ilot ja murheet muodostavat kudelman, jonka lomassa elämme. Minusta tuntuu, että kumpainenkin on läsnä koko ajan. Olen ajatellut sitä, että tämäkin seikka lisää suhteellisuudentajua. Onnen kokeminen on täydempää, kun ymmärtää onnellisuuden olevan kiitoksen arvoinen lahja eikä itsestäänselvyys.

Tämä ilta on ollut kuin elämä koko kirjossaan. Olen saanut nauraa ja olla huoleton ja kuitenkin olen myös kokenut levottomuutta, ahdistusta ja pelkoa. Iltarukouksessani kiitän siitä, että äitini on kunnossa. Hän nimittäin varjeltui tänä iltana onnettomuudelta. Mitä olisi voinut tapahtua - ajatukset ovat vavahduttavia. Toivon saavani niiltä rauhan ja yritänkin nyt tuon toivossa juoda kupposen teetä ja katsella pätkän brittidekkaria.

Ai niin, oli unohtua. Tein Fiskarsista hauskan löydön. Se on kaikkea muuta kuin kesäinen mutta ilahduin siitä kovasti. Palaan löytööni.

iltaterveisin

Kesäretkiä ja tuliaisia

Retkeilimme pari päivää Tampereella. Kiireetön yhdessäolo oli ihanaa. Kävelimme kaupungilla, kävimme rannalla, vierailimme Särkänniemessä tervehtimässä delfiinejä ja toki kieppumassa karuselleissa, herkuteltiin pitsalla ja jäätelöllä ja tehtiinpä vähän ostoksiakin. Mies täydensi elokuvakokoelmaansa ja poika tykästyi hupipurkkiin, josta kuuluu sitä käännettäessä BÄÄÄÄÄÄ.

My Country Home oli minun oma retkikohteeni. Visiitti puotiin oli osa miehen minulle antamaa syntymäpäivälahjaa. Olin ystävällisestä palvelusta ja ympärillä olevasta kauneudesta niin otettu, että vallan unohdin pyytää lupaa ottaa valokuvia. Kamera oli mukana mutta näin kävi. Tuliaiseni, vanhan ranskalaisen terriinin ja puuvillamekon, kuitenkin kuvasin. Minusta tuossa terriinissä on jotain lumoavaa. Sen pinnalla leikkii onnen sininen.

Menomatkalla Tampereelle poika nukahti autoon juuri ennen perille pääsemistä. Päätettiin tehdä pieni lisäkierros, jotta hän saisi hetken nukkua. Arvatkaa minne ihanaan paikkaan mies minut ajoi? Antiikkiliike Anna-Stiinaan. Oi, mikä mies! Sieltä poimittiin matkaan tuo pieni taulu, jossa on vanhaa kaunokirjoitusta.

Seuraavassa kuvia kesäretkiltämme. Ensin muutama kuva tämänpäiväiseltä reissulta Jokioisten museorautatielle, jossa ajelimme höyryjunalla. Pikkumies oli ihan innoissaan retkestä ja mummunsa mielestä hän näytti samalta kuin isänsä pienenä.






Nämä kuvat ovat Antiikkiliike Anna-Stiinan kahviosta. Antiikkihuonekalut oli ryhmitelty kutsuviksi rykelmiksi ja niille soipi istahtaa nautiskelemaan kupposesta teetä. Minusta kovin viehättävää.




Seuraavat kuvat edustavat Särkänniemeä. Ihan totta - siellä oli upea pioni-istutus, jonka ääreen aivan jumituin. No, mies halusi Tornadoon, minä pioniryppään luo, lapsonen katsomaan delfiinejä. Jokaiselle jotakin.




Olisipa noiden delfiinien kanssa päässyt pulikoimaan!

Tuntuu suurenmoiselta, että perheen yhteinen kiireettömyys ja mukavat kesähetket jatkuvat edelleen. Toivon myös Sinulle mukavaa alkavaa viikkoa olitpa lomalla tai työssä. Toivon, että jos olet tällä hetkellä työn uuvuttama, saisit kuitenkin kokea virkistystä kesäiltojen lumossa ja herkkyydessä. Illan hiljaisuudessa on kauneutta niin kaupungissa kuin maallakin.

ps. Arvatkaa vaan kuuluuko olkkarista nytkin se BÄÄÄÄÄ ?Jep. Ja kirkkaasti kuuluukin.