Kamarissa

Pikkukamarin ikkunasta oikein tulvi tänään valoa sisään. Nautiskelin siitä. Siitäkin olen nauttinut, että pöydän kulmalla on pino mukavaa luettavaa ja minun ei ole ollut tarve ennättää mitään. Tänään on tyytyväisyys kulkenut vahvana rinnallani.

Ja arvatkaas minkä löydön tein kauppareissulla? Prismassa oli Kaffen vaatteita 70 prosentin alennuksella. Nuo kaksi tunikaa, topin ja yhden paidankin ostin. Painonpudotukseni tässä vaiheessa on se tilanne, että monet vaatteet ovat ihan liian isoja ja monet vanhemmat pikkuisen liian pieniä. Aika hermostuttavaa. On ilahduttavaa löytää sellaista päällepantavaa, jossa on hyvä olla ja josta pitää oikeasti. Niin ja lisäksi sellaista, joka edellisistä huolimatta sopii omalle kukkarolle. Vaatteiden yhteishinnaksi tuli 42 euroa! Hei siskot, nyt Prismaan!

Hymyillen,



ps. Minä pudotan painoani syömällä tavallista arkiruokaa. Herkkujakin sallin joka viikko sillä minusta ne kuuluvat elämään. Uskon, että paremmin saan hallittua painoa pudotuksen jälkeen, kun en elä totaalikieltäymyksessä. Niinpä edelleen kakuttelen ja suklaatakin maistelen - täälläkin varmasti kerron mukavista herkkulöydöistä ja resepteistä. Pudotuksen vauhti ei ole minulle tärkeä vaan se, että oppisin hallitsemaan painoani ja syömistäni paremmin. Tavoitteena on kesän korvalla olla sellaisessa painossa, jossa myös lonkkani (nuo syntymästä saakka vialliset) iloitsisivat enemmän elämästään. Onkohan kukaan muu samoissa puuhissa? Jos sinäkin taistelet painosi kanssa, niin ollaanko toistemme tsempittäjinä? Jooko?

Pöydällä tänään

Minä taidan olla vähän heikkona astioihin, uusiin ja vanhoihin. Varsinkin valkoinen fajanssi ja posliini ovat mieleeni. Viime lauantaina ostin antiikkimessuilta Arabian suuren taikinakulhon - tuon suurimman. Syksyllä kohtasin eräässä vanhaintavarainliikkeessä samanlaisen mutta kovan hinnan vuoksi epäröin ja mietin tovin liian kauan. Niinpä kulho ehti mennä. Nyt en epäröinyt.

Halusin myös näyttää teille tulppaanini. Minusta tulppaanit ovat kauniita kaikissa vaiheissaan. Jo elähtäneistä tapaan usein ottaa lehdet pois, leikata varret lyhyiksi ja asettaa kukat lattelasiin tai muuhun matalahkoon astiaan. Vielä voivat siinä loistaa päivän, parikin. Tulppaanien varjokuvistakin pidän...

Elämä on kulkenut kotikuteissa, lukiessa, päiväkirjan parissa, leipoessa, leikkiessä ja uusia suunnitelmia kypsytellessä. Ja kameraa kaivatessa. Voi, kun se jo pian tulisi korjauksesta. Puutkin ovat pihalla niin upeita juuri nyt. Tahtoisin päästä ottamaan tarkkoja lähikuvia.

Tämän päivän tähtihetki tuikki muuten eteiskäytävän lattialla, jossa kaksivuotias hankasi taskulaskimen pohjaa mattoa vasten. Sitten hän kysyi esineen nimeä. Kun vastasin, että taskulaskin, oli reaktio mykistynyt. "Ei. Se on hiomakone!!" No niinpä tietenkin!

Iloa,

Kotona ja silti Venetsiassa

Lilluttelin varpaitani ruusukylvyssä Vikram Sethin seurassa. Valkoiset ruusut kestivät sunnuntai-iltaan saakka, joten en malttanut nyppiä terälehtiä kuin vasta tänään, maanantaina.

Rakkauden musiikki (en pidä nimen suomennoksesta), An Equal music, virkistää vielä enemmän kuin kylpy. Jonakin päivänä toivon pääseväni Venetsiaan. Mietin, miltä musiikki kuulostaa Vivaldin kirkossa, tai kirkossa jonka kohdassa hänen kirkkonsa oli. Minusta teoksen kuuleminen siinä tilassa, johon se on sävelletty tai jossa sitä on syntyaikanaan esitetty, olisi hurmiollista. Ihan niin kuin Seth kirjoittaa: " ...ja soittimestani selvästikin tuntuu, että tämä sävellys on tehty nimenomaan sitä itseään varten - jotta se soittaisi sen täällä. - - Jos se oli verratonta - koska se oli verratonta - sitä ei missään nimessä saa soittaa uudestaan." Rakkauden musiikki, s. 344

Mietin ainutkertaisuutta. Se on perin harvinaista. Niin moni asia on toistettavissa, jatkettavissa ja kopioitavissa. Ei kuitenkaan onneksi kaikki.

Täällä on tarve järjestää paikkoja mutta minä lähtisin nyt paljon mieluummin takaisin Venetsiaan Julian seuraan. Jos vaikka panisin keittiön pöydälle lapun, jossa lukisi: Venetsiassa ollaan. Palaan huomenna. Jääkaapissa on ruokaa ja siivotakin saa...

Mukavaa maanantaita!

Kaikkea mukavaa ja vähän kullankeltaista

Ostin itselleni alennusmyynnistä puseron. Olin katsellut puseroa näyteikkunassa koko joulukuun. Ajatella, että vielä oli jäljellä oma kokonikin. Hip hei! Minusta tuo röyhelöpilvi on vastustamaton ja mustat napit tuovat sen keskelle sopivasti ryhtiä. Tämä näyttää hyvältä farkkujen kanssa mutta myös juhlavammassa menossa yhdistettynä juuri oikeaan alaosaan.

Puseron lisäksi iloitsen näistä kermaisen täyteläisistä ruusuista - pilkkahintaan kukkakaupasta poimituista. Olivat jo poistaneet ruusut kylmäkaapista kukkien aukinaisuuden vuoksi. Minusta ne ovat kuitenkin juuri nyt parhaimmillaan. Kukkaloiston jälkeen taidan nauttia terälehdistä vielä tuoksun tuojina lämpöisessä jalkakylvyssä. Juuri sopivaa viikonloppupuuhaa.

Loppuviikolla arkeni on ollut ihan juhlaa. Sain tilattua silmälasit! Lisäksi uusi löytöni, kookostee (tai toin sen kyllä jo syksyllä Kööpenhaminasta mutta en ollut vielä korkannut pussia), osoittautui aivan ihanaksi. Ja eräästä kodista otettujen valokuvien kuvavertailu (uusin Maalaisunelma vs. Vakre Hjem 7/2009) on antanut paljon inspiraatiota. Pidän niin kodin keittiöstä. Myös musiikkinurkkausta ihastelen. Sitä hallitsee flyygeli ja koristaa puinen nuottiteline, komuutti, kirkkokyntteliköt sekä suuri peili. Sovitusnukkerivistön somistama portaikkokin on kaunis. Omistajan nettikauppaa olen ihaillut ennenkin ja taas pistäydyin vierailulla. Kannattaa poiketa täällä.

Huomenna taidetaan käväistä ihan ensi kertaa antiikkimessuilla - katselemassa vain. Mieleni perukoilla tosin killittää toive täydellisestä terriinivuoasta ja lautashyllystä...

Viikonloppuusi kaikkea hyvää,

Heijastuksia

Joulu on purettu. Koristeet on kietaistu kahiseviin kääreisiinsä ja talletettu laatikkoihin odottamaan joulua seuraavaa. Nyt uneksin jo malvan ja vaalean lilan, myös vaaleansinisen, seurasta. Yllätyksekseni huomaan, että talvikin heijastelee noita kevään ja kesän sävyjä. Miten ihmeessä en ole pannut tuota asiaa aiemmin merkille?

Tänään söin hyvän fetasalaatin, sain söpön suukon pienimmäiseltä, kävin silmälääkärissä ja poimin postien joukosta käsiini uusimman Maalaisunelman. Lehden kantta en aukaise ennen kuin voin olla varma, että saan lukea ja keskittyä sisältöön kaikessa rauhassa. Pinnistän täällä ihan kamalan kovasti. Gngh. Mutta kiinni on vielä pysynyt. Noa Noan kevätkuvaston sen sijaan jo selasin. Oi, voi, mitä mekkoja!

Leppoisaa iltaa Sinulle,

Hurjaa menoa

Pakattiin eväät koriin ja lähdettiin lapsen kanssa potkukelkkaretkelle. Hurjaa vauhtia viiletettiin. Pienellä kyytiläisellä oli kurveissa hauskaa ja alamäet olivat silkkaa iloa - meille molemmille. Ei meillä edes ollut sen kummempaa päämäärää. Kunhan kelkkailtiin ja välissä nautittiin eväistä.

Uuvahdus päiväunille tuli hetkessä ja minä kaivoin kätköistä vanhan Leilas -lehden ja keitin teetä. Täksi päiväksi on vielä paljon ohjelmaa, joten pieni lepotauko tekee nyt terää.

Voimia uuteen viikkoon!

Verkkainen aamu

Sänky jäi petaamatta. Nautiskelin vain tänä aamuna valosta ja söin kaikessa rauhassa aamupalaa. Vuosikymmenen ensimmäinen lauantai alkoi oikein lupaavasti.

Saatuani vatsan tyytyväiseksi, somistelin vähän. Ripustin vanhassa komeronovessa olleeseen naulaan uusimman hankintani - elämää jo nähneen kipsisen Madonnan. Minä tulin tästä muutaman euron löydöstä suunnattoman iloiseksi!

Järkkäilin myös komuutin päälle uuden asetelman nyöreistä, kynttilästä ja kuvusta. Kuvun alla piilottelee lumihiutale, joka on oikeastaan tarkoitettu roikkumaan ja kannattelemaan tuikkua. Minusta se on kaunis ihan pöydälläkin pidettäväksi.

Minua inspiroi tänään talviset, viileät ja puuterimaiset sävyt. On se sitten ihanaa, että silloin tällöin on sellaisia joutilaita hetkiä, että ehtii huomata kodinkin muuttuvan päivän edetessä ja valon määrän vaihtuessa. Tämä talvi tuntuu nyt hyvältä. Olen aina pitänyt talven valosta.

Silti ilahduin huomatessani, että kukkakaupassa myytiin jo kevätesikoita!

terveisin,