lauantai 29. toukokuuta 2010

Pieni japanilainen hetki ja ensimmäinen omatekoinen mekko








Hei! Minulla on pitkään ollut haave siitä, että oppisin ompelemaan vaatteita. Koulun käsityötunneilla olen toki joitakin vaatekappaleita ommellut mutta melkeinpä siihen se on jäänyt. Kodintekstiilejä ompelen aina innoissani mutta vaatteissa on niin paljon kaarevia osasia ja pikkutarkkoja työvaiheita, että olen aina jänistänyt. Tämän kevään mittaan olen kuitenkin ihaillen seurannut Sinin ompeluksia ja saanut niistä niin paljon inspiraatiota, että päätin yrittää.Nyt otin sitten ensiaskeleen toivomaani suuntaan ja harjoittelin ompelemalla elämäni ensimmäisen mekon.


Tilasin nettikaupasta Ihanat mekot ja tunikat kirjan ja aloitin prosessin sillä, että tuumailin eri mekkojen sopivuutta vartalolleni. Kirjan malli on kovin hoikka japanilaisneitonen ja yritin kuvitella hänen tilalleen ei-niin-hoikan ja vieläpä melko rintavan meikäläisen. Sainkin idean siitä, että muokkaisin erästä mekkomallia enemmän omaan varteeni sopivaksi ja silti yrittäisin hitusen säilyttää japanilaista tunnelmaa. Sijoitin etukaitaleet osittain päällekkäin (kirjan mekossa vieretysten, kirjan malli T), lyhensin hihat hieman perhosmaisiksi ja tein vyötärölle pelkän rypytyksen sijaan myös laskoksia.

Alkuvaiheessa minusta tuntui, että olen haukannut liian suuren palan varsinkin, kun rinnanympärykseni on suurempi kuin kirjan suurimman koon mitta. Minun piti siis itse suurentaa kaavaa. Kaiken kukkuraksi kangaskaupan palakopasta muutamalla eurolla ostamaani kangasta oli melko niukasti ja kertaalleen väärin leikattuani oli materiaalikin aika vähissä. Päätin silti jatkaa eteenpäin, sillä tykkään kovasti tuosta kankaasta. Minulle tulee siitä mieleen koiranputket kaikessa herkkyydessään. Iloitsin myös siitä, että löysin kaulukseen sopivan pellavan. Juuri saman sävyisen kuin kukkasryppäiden keskustat (tässä valokuvassa keskustat näyttävät liian vaaleilta).

Ompelin, purin ja tuumailin. Sovitin ja taas tuumailin. Täydellistä ei ompeluksesta tullut mutta mekko siitä silti tuli. Vaikka istuvuus edestä voisi olla parempikin, niin silti koen vaatekappaleen sellaiseksi, että ihan ilolla sitä käytän. Kesällä mekko on hyvä sellaisenaan ja talvisaikaan ajattelin siihen voitavan yhdistää paksut kitin sävyiset sukkahousut tai legginsit, uuden odd molly villatakkini (kuva jossakin toukokuisessa postauksessa) ja kaulaan moninkerroin kierrettynä tuon luonnonvaalean ryppyhuivin, jonka näet näissä tunnelmakuvissa kupin vierellä. Iloinen olen siitä, että ompeluharrastus on aluillaan. Sinille halauksia ja kiitoksia inspiraatiosta!

terveisin



ps. En sitten millään onnistunut ottamaan itselaukaisijalla kuvaa itsestäni mekko päällä. Aina tarkentui väärin. Onneksi mies tuli hätiin ja siis otti minusta tuon mekkokuvan.
pps. Tänään piti kaupasta saada Mariannepalleroita. Ostan harvoin karkkia itseleni mutta tänään sen tein. Aika hyviä, vaikkakin tässä kevyemmässä elämäntavassa jota yritän pitää yllä, on nyt se harmillinen puoli, etten kyllä voi koko pussillista kiskaista menemään :)

17 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon ensimmäisestä omatekemästä mekosta! Hienohan tuo on ja edusta hyvä juuri tuollaisena. Minäkin olen ommellut aikaisemmin, nyt vähemmän.

    Täydellistä saa hyvin harvoin tehdyksi, joten älä siitä välitä. Omatekoista katselee aina kriittisemmin kuin kaupasta ostettuja, siitä se vaan johtuu.
    Hyvää lauantai-iltaa

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihanan rohkaisevasta postauksesta - mulla on samanlaisia ompelu-unelmia ja jopa se samainen kirja odottamassa rohkeaa ja sopivaa hetkeä :). Mekkosi on ihastuttava!!

    VastaaPoista
  3. Mekossa on aivan ihana kangas! Ja mallikin on soma! Onneksi olkoon onnistuneesta lopputuloksesta.

    VastaaPoista
  4. Onnittelut lopputuloksesta! Mekosta tuli kaunis juuri sopivan japanilais henkistä ranskatterelle :) Kangas on kaunis ja leikkaukset olet ratkaissut tosi hyvin. Iloitsen puolestasi koska onnistumisen ilo on mahtava tunne. Hyvä Sinä ! <3

    Iloa ja hyvää mieltä juuri alkavaan sunnuntaipäivään sinulle !

    -Marie

    VastaaPoista
  5. Aivan ihanan mekon olet ommellut, Anu!

    Kun lopulta saa valmista aikaan, pienien takkuilujen jälkeen, on tunne mahtava. Onhan siinä marianne palleronsa ansainnut!

    VastaaPoista
  6. Hyvältä näyttää!
    Ja mielestäni olet saanut sen hyvin omaan kroppaasi sopivaksi.
    Kannattaa siis ehkä kokeilla, hmmm..
    Eipä ole koskaanikinämilloinkaan tullut itselle vaatteita tehtyä.
    Oliskohan korkea aika..

    VastaaPoista
  7. Et oo tosissasi :) ettet olisi vaatteita juuri ommellut. Mekko on niin suloinen, täydellinen, sopii sinulle !!! Olet sinä vaan niiiin taitava !!!
    Tästä voisi itsekkin rohkaistua yrittämään.

    VastaaPoista
  8. Lezzie
    Kiitos! Ja on muuten varmaan totta, että omia tekeleitään katselee joskus liiankin kriittisesti.
    Hyvää pyhää!

    Nina
    Kiitos ja kiva, että sain rohkaistua. Minä olin melko skeptinen esimerkiksi tuon kauluksen suhteen ja tuntui ihan superihanalta, että onnistuin siinä. Tartu vaan itsekin rohkeasti kirjaan ja kokeile jotakin mieleistäsi mallia. Paljon mun piti purkaa mutta sitten jotenkin aina löytyi kuitenkin ratkaisu ongelmakohtiin. Nyt jo mietin seuraavaa...

    Hanni
    Kiitos!! Minäkin ihastuin ihan täysillä tuohon kankaaseen. Joskus voi edullisesti tehdä tosi hyvän löydön.

    Marie
    Voi kiitos, Marie, myötäelämisestä. Onnistumisen ilo on kyllä ihanaa ja samalla saa luottamusta siihen, että itselleen vaikeissa asioissa voi kärsivällisyydellä ja yrittämisellä saada mukavia tuloksia.
    Sinulle myös suloista sunnuntaita.

    Emilia
    Kiitos ja jep, pallerot on ansaittu :) Annoi niitä kyllä miehellekin vähäsen...

    Onnenkyynel kiitos
    Minulla oli aika korkea kynnys aloittaa mutta olen kyllä niin iloinen, että vaan päätin yrittää. Oli jotenkin positiivisella tavalla koukuttavaa hommaa. Siinä sai iloita aina kunkin työvaiheen onnistumisesta (vaikka sama vaihe olisi mennyt monta kertaa pieleen, niin lopulta kun se onnistui, oli kiva fiilis). Kannattaa kyllä kokeilla.

    Marianne
    Kaunis kiitos ja joo, en oikeesti ole. Onneksi ette näe tuota mekkoa nurjalta puolelta :) Tänä keväänä tein yhdet helpot housut pojalle (ei taskuja ja vaan kuminauhat lahkeissa ja vyötäröllä). Sitä ennen olen päällepantavaa ommellut koulutöinä. Sehän tässä justiinsa olikin niin kannustavaa, kun huomaa, että tätäkin hommaa voi näköjään oikeasti oppia. Kauan tuo mekkoprosessi kesti, kun meni niin paljon aikaa siihen kaavavaiheeseen muokkauksineen ja sitten ompelu oli ompelua ja ratkomista ja taas alusta :) Silti mekko tuli ja nyt on intoa jatkaa.
    Yritä ihmeessä. Kivaa puuhaa, kun ottaa sen asenteen, että kerralla ei tarvitse onnistua ja ratkojaa saa käyttää :)

    VastaaPoista
  9. Anu, olen ihan mykistynyt! Upeat muutokset ja olet vielä jaksanut tehdä mekkosen valmiiksi työllä ja vaivalla! Kangas on myös aivan ihana. Uskomatonta myös se, että näin viime yönä unta mekostasi :) Se oli musta ja mekkokankaan päällä oli vielä ohut harsomainen kangas ja yläosaan olit ommellut satoja eri kokoisia juuri tuon ruskean eri sävyisiä helmiä! Olin jo pyörtyä väkerryksiisi unissani. Hassua, mutta viime yön unimaailmani oli melkoisen vilkas muutenkin.

    Tuo japanilaistyylinen kupponen on myös ihana. Mistä olet hankkinut? Ja nyt helmat hulmuamaan ja seuraavia ompeluksia suunnittelemaan! :)

    VastaaPoista
  10. Voi kuinka ihana mekosta tuli!

    MInäkin tykkään Mariannerakeista. Ne ovat niin nättejä ja siistejä syödä, vaikka ommellessa. :)

    VastaaPoista
  11. Sini
    Kiitos noista ihanista sanoistasi ja myös vielä siitäkin, että olen saanut inspiroitua monista kauniista käsitöistäsi. Kyllä oli vaikeaa se kaavan muuttaminen, eikä tuo ihan istu varsinkaan etumuksesta. Silti tykkään mekosta kovasti ja se tuntuu erityiseltä, kun sen on itse saanut aikaan.

    Olipa unesi jännä. Joskus sitä näkee melko eläväisiä unia. Helmiä ei kuitenkaan taida seuraavaankaan työhöni tulla, sillä
    olen suunnitellut seuraavaksi jotain minulle paljon helpompaa mekkoa/tunikaa. Tuntuu niin hyvältä, että innostus on vallannut minut.

    Kuppiasiasta vielä. Se vaalean turkoosi kulhomainen, jossa on kukkakuvioita on ostettu Stockmannilta vuosia sitten. Ostin niitä useita ja lisäksi kulhon ja suuren tarjoilulautasen. Pikkukulhoista voi nautiskella teetä tai jälkkärikuppeinakin käyttää. Vielä jokin aika sitten niitä oli mielestäni Turun Stockalla myynnissä, jos en nyt ihan väärin muista. Valkoinen kuppi taas on vanhaa Arabian Pitsi -sarjaa. Saimme ne vanhemmiltani ensimmäiseen omaan kotiin (ovat vanhempieni saama kihlajaislahja isovanhemmiltani).
    Mukavaa sunnuntaita sulle!

    Tuire
    Kiitos paljon! Minusta nuo rakeet on raikkaita ja silti täyteläisiä, nami nam :)
    Mukavaa iltaa sulle!

    VastaaPoista
  12. No etpä suotta pähkäillyt ompelustesi kanssa. Erittäin kaunis mekkonen. Siitä vaan sitten rohkeasti luomaan koko oma mallisto :) Minusta ei ole ompelijaksi joten ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka saavat jotain käsillään aikaan. Kuinka ihanaa olisi kun voisi pukeutua uniikkeihin vaatteisiin. Omatekemä on mittaamattoman arvokas. äitini valmisti minulle vaatteet, mutta edes pienen pientä hitusta ei minulle tuota lahjaa Luoja suonut. Mitäs tuosta, sain Häneltä jotain muuta, uskon niin. Kaunsita ja ahkeraa toukokuun loppua sinulle!

    VastaaPoista
  13. Kaunis mekko, hienosti onnistuit! Minäkin olen miettinyt tuon kirjan hankkimista, mutta olen vielä vähän epäröinyt. Kaunis kirja se kyllä on!

    VastaaPoista
  14. Ihastuttavan mekon olet ommellut, hienoa!
    Tuon kirjan minäkin haluaisin käsiini saada, kirjastostakin katselin muttei löytynyt.
    Olit valtavan urhea kun jaksoit jatkaa vaikka vastusti.
    Iloa alkavaan viikkoon!

    VastaaPoista
  15. Tuo mekko on todella kaunis. Et kyllä turhaan ryhtynyt hommaan. Tkisi mieli itsekkin kokeilla, kun vain aika piisaisi.

    VastaaPoista
  16. Oot kyllä aikamoinen, tosta vaan tekaiset itsellesi mekon! Kangas on ihan mielettömän ihana! ..jospa minäkin vielä joskus..

    .Paula

    VastaaPoista
  17. Hieno mekko! Itsekin lainasin ko. kirjan jokin aika sitten, mutta kokotaulukko oli aivan liian kaukana omista mitoistani, enkä osaisi niin paljon muokata kaavaoja, että minulle sopisivat. Luin muuten juuri Laura Honkasalon Kotikutoista -kirjan - se tuli mieleeni tästä postauksesta.

    VastaaPoista