torstai 17. kesäkuuta 2010

Itsetutkistelua ja sosiaalisten tilanteiden hallintaa




Pidän itsessäni siitä, että osaan olla hiljaa ja kuunnella. Pidän siitäkin, että myös juttelen vaivatta. Siitä en kuitenkaan pidä, että koen liian usein tarvetta selittää. Toki jo ammattini puolesta on tuokin taito hyvä olla plakkarissa mutta että pitää kaupan kassalla selittää, että "vähän on nyt kummalliset nämä ostokset, kun...". Niin.


Ostin taannoin lehtiharavan (lapselle), kuvalehden (itselle), alelapulla varustetun coctailtikkupussin, jossa koristeena eri maiden lippuja (lapsen kekkereihin) ja jotain vielä, jonka olen jo unohtanut. Siinä sitten kassalle kerroin miten kummalliset ovat nämä ostokset, kun eivät mitenkään liity toisiinsa (Siis mistä saakka olisi pitänyt liittyä?). Kassa ystävällisesti riensi pelastamaan tilannetta ja kertoi, että kyllähän kaikki ostokseni liittyvät jollain etäisellä tavalla puutarhanhoitoon (?)! Alkoi sitten itsekin selitellä. Ja heti tuntui kotoisalta. Toinen samanlainen siinä hymyili minulle. Empaattisuus on sitten ihana asia.


Monen monta kesää työskentelin paikallisen K-marketin kassalla. Nautin työstäni ja minusta oli mukavaa jutella asiakkaiden kanssa. Saatoinpa jollekin olla päivän ainoa juttelukumppani. Kotiäitiyden myötä olen asiaa oikein ajatellut. Vaikka siellä kaupassa selitinkin ihan outoja niistä lipputikuista ja haravasta, oli ystävällinen myyjätär minulle sinä päivänä tärkeä aikuiskontakti. Hän kohtasi minut ja ystävällisyydellään sai hyvän mielen. Molemminpuolisista selittelyistä huolimatta. Huomasin senkin, että ei se selittäminen jäänyt ensimmäiseksi asiaksi mieleni päälle, vaan hänen olemuksensa.


Olen nyt ainakin ajatellut selittämistä ja päätynyt siihen ilmeiseen tosiseikkaan, että minulla ei todellakaan ole velvollisuutta selitellä vaikkapa ostoksiani mutta ei kai se sitten lopulta vaarallistakaan ole, vaikka niin joskus tekisinkin. Sosiaalisissa tilanteissa on paljon jännitteitä ja ne vaikuttavat siihen, miten me käyttäydymme ja myös siihen miten koemme itsemme eri tilanteissa. Haluan olla kotonani itseni seurassa. Niinpä olen päättänyt yrittää arvostaa sitä piirrettä, että minulla on taipumus tuon kassan tavoin rientää apuun ja selitellä, jos jotakuta toista kohtaa nolo tilanne. Turhasta omiin valintoihini tai mielipiteisiini liittyvistä selittelyistä taas yritän irtautua edes vähän. Minulla on selittelemättäkin oikeus mielipiteisiini. Toki ei mielestäni toisia sovi silti loukata tai vahingoittaa järkähtämättömällä omalla käytöksellä mutta omanarvontuntoa saa sydämessään kantaa jokainen.


Olet tärkeä ja arvokas paikallasi. Toivon sulle mukavaa torstaita,




22 kommenttia:

  1. Onpa lohdullista kuulla, etten ole ainukainen selitteleväinen tällä kolkalla.....En suoriudu mistään kaupasta ikinä milloinkaan ilman, että selittelisin. Ellen kertoile aatoksiani ostoksiin liittyen, kuten viime viikolla viimeksi paikallisessa ihanaisessa kukkakaupassa tein ihan pitkään ja rasittavuuteen saakkakokin jo? niin ainakin kertoilen sitten jotain muuta tilanteeseen linkitettyä. Onko se pahasta? Ihmistyypistä riippuenehkäpä. Joku kokee sen joutavanpäiväisenä lörpöttelynä, toiselle se voi olla päivän ainut ystävällinen keskustelukontakti. Mutta se, mistä MINÄ yritän irtaantua on yksikseni itselleni selittely. Voi sitä pulputtelua kun esimerkiksi olen yksin kotosalla ja siivoilen ja puuhailen, järjestelen ja fiksailen. Selityksen määrä on mittaamaton:)
    Olet tärkeä. Olet ihana! Ja ainakin minusta olisi pian jo mukavaa päästä selittelemään kanssasi yhteistuumin:) Tapaamisiin...

    VastaaPoista
  2. Huikkaan vielä, että kuvat olivat kauniita:)

    VastaaPoista
  3. Itse olen ollut lähes koko aikuiselämäni asiakaspalvelutyössä,joten ymmärrän täysin mitä ajat takaa;-) paitsi että sinä sait hyvän mielen "samalla aaltopituudella" olevan myyjättären ansiosta, pelastit luultavasti myös hänen työpäivänsä;-) voin kuvitella työn tuossa kassalla olevan aika liukuhihnahommaa, ja kommunikointi kanssasi voi olla hänellekin sen "päivän pelastus".

    Monesti aina ihmettelen miten törkeästi ihmiset käyttäytyvät kassalla. Tuntuu että mitä isompi kaupunki, mitä isompi kauppa, sitä huonommat käytöstavat on maksavilla asiakkailla.. kärjistän tahallani, mutta varmasti ymmärrät mitä ajan takaa;-).

    Lehtiharava oli ihana ostos, meidänkin kavereilla on molemmilla omansa. Itsekin aina lainaan niitä, ovat just sopivia kukkapenkin lehtien putsaamiseen.

    Iloista iltaa sinulle!

    VastaaPoista
  4. Ensimmäistä kertaa blogissasi ja jäin ihastelemaan tuota asuasi. Ihaa rypytettyä miehustaa ja kaunista pitkää hametta. Mistähän tuollaista löytäisi? Itselläni on se tapa, että käytän hametta lähinnä kotioloissa, mutta jos se olisi tuollaista kunnollisen näköistä kangasta saattaisi sitä tulla käytettyä muuallakin.

    Paula

    VastaaPoista
  5. Tinttarus
    Niin ymmärrän, ystävä. Ja on totta, että selittelyn voi kokea monella tavalla. Joskus se todella voi olla käden ojennus ja jonkin merkityksellisen hetken kaipuuta päivän keskelle.
    Itselleen selittelyn tunnen minäkin ;) Ja sinä myös olet ihana. Odotan yhteistä selittelytuokiotamme. Pian jo toivottavasti treffataan.
    ps. Kuviin liittyen kiitos. Päällä on elämäni eka salsahame ;) En ole oikein niille lämmennyt mutta en löytänyt sellaista yksinkertaista pitkää kesähametta, jollaisen olisin halunnut. Tämä oli siis korvike ja onneksi ostin, sillä nyt tykkään siitä ihan valtavasti.

    Aamunkukka
    Kiitos sympatiasta! Ja hyvä pointti, että voi sen selittelyn merkitys toisellekin osapuolelle, siis myyjälle, olla joskus tärkeä.

    Olen huomannut ihan saman, että hyvät käytöstavat saati ystävälliset sanat ovat harvassa ostostilanteissa. Välillä ihan seison lamaantuneena, kun kuulen jonkun käyttäytyvän kaupan kassalla tökerösti. Oikeasti siitä tulee paha mieli kyllä muille asiakkaillekin ja erityisesti tietysti myyjälle. Mietin usein, että miten sellainen alati ja asiattomasti tuntemattomille rähjäävä ihminen on oikein sovussa itsensä kanssa...

    Muuten, joo, sitähän se ystävällinen myyjä tarkottikin, että lasten lehtiharavalla saa kukkapenkit putsiin. Meillä meni edellinen harava poikki, tosin ei kukkahommissa :), mutta nyt on uusi tilalla.

    Nyt kutsuu pyykkiröykkiö. Olen varmaan yksi hitaimmista pyykinkäsittelijöistä ikinä. Ei ole koskaan lukeutunut mun lempipuuhiini. Vääntäydyn nyt kumminkin viikkaamaan.
    Kaikille täällä pistäytyville lämmin ajatus,
    Anu

    VastaaPoista
  6. Paula
    Hei ja tervetuloa! Mentiin ristiin. tuo hame on edullinen löytö Ellokselta. Kurkkaa, jos vaikka nettikaupassa vielä olisi. Ostoksestani on kyllä jo hiukan aikaa mutta käy silti kurkkaamassa. Niitä oli montaa väriäkin. Itselle ostin tuon sinervän ja ruskean. Ensin kainostelin, kun olisin halunnut ihan suoran pitkän hameen mutta nyt oon tosi iloinen, että uskaltauduin kokeilemaan jotain itselleni erilaista. Toppi ja neuletakki ovat Noa Noalta.

    Kiva, kun jätit kommentin kiitos!

    VastaaPoista
  7. Paula
    Heips vielä. Kävin Elloksen sivuilla ja siellä oli hameita viidessä värissä Outletin puolella. Kokonumeroista en osaa sanoa, että mitä jäljellä on. Kurkista siis naisten outlettiin hame-osioon :)

    VastaaPoista
  8. Ajatus siitä, että jokainen on arvokas ja tärkeä omalla paikallaan on hyvä elämänohje! Jos muistaa oman arvonsa, osaa arvostaa ja kunnioittaa muitakin.

    Minä liityn mukaan selittelijöiden joukkoon. Saatan esimerkiksi työpaikkani lähikaupassa selitellä, kun maksan viilin ja banaanin (eväät) pankkikortiaa (kuljetan harvoin käteistä mukana). Osin tuo selittely on minulle luonteenomaista rupattelua, mutta osin mukana on ihan selittämistäkin.

    Sinulla on hyvä tyyli! Ihana asukokonaisuus, todella yksinkertainen, mutta samalla romanttinen ja kaunis.

    VastaaPoista
  9. Voi Anu,täälläkin sen sortin selittelijä ettet uskokaan.
    En ehkä selittele aivan tuon tyyppisissä tilanteissa,mutta puhuessani ihmisille pyrin piirun tarkkaan puheeseen,että toinen ymmärtäisi just eikä melkein,etten vain sanoisi asioita Väärin.Hulluutta!Vahtaan puheitani liikaa,selittelen,änkytän.
    Joskus enemmän,joskus vähemmän.
    Ja haluan pois siitä.
    Se on piinaava "ylitunnollisuus",
    joka ei palvele ketään.
    Hyvä teksti! Voi hyvin Anu!

    VastaaPoista
  10. Olipa kiva nähdä kuvia sinusta. Ryhdikkäänä ja ylväänä kameran takana, vaude! :)

    Kiva tuo selittely-tarina. Itse en kaupan kassalla yleensä selittele. Höpöttelemään saatan kyllä ruveta, jos myyjä on sillä tuulella. Jonkin aikaa lähikauppani kassalla oli myyjä, joka aina jokaiselle mainitsi tyyliin "ja näillä sitten meinaat pärjätä viikonlopun yli..." Itseäni aina huvitti se! :)

    VastaaPoista
  11. Liityn tähän selittelijöiden joukkoon :) Itse asiassa meidän perheessä meitä on kaksi. Eli kun olemme mieheni kanssa liikenteessä niin selostamme yhdessä :) Olen ihmis rakas ja haluan kohdata ja rupatella ihmisten kanssa. Silloin helposti keksii tikusta asiaa :))
    Kaunis olemus kurkkaa kameran takaa <3
    Aurinkoista loppuviikkoa sinulle Anu !

    VastaaPoista
  12. Hei, täällä uusi lukija :)

    Sä kirjoitat tosi kauniisti! Oikein ilo lukea. Ja niin aidosti.

    Itse selittelen joskus, mutta en välttämättä edes ostoksista, vaan jostain ihan muusta ;) Useimmiten oon kyllä kohdannut vaan tylsistyneitä katseita, mutta mitäpä niistä.

    Kiitos tästä hyväntuulisuudesta, mikä blogistasi jäi mieleeni huokumaan!

    -Susanna

    VastaaPoista
  13. Selittele sinä vaan,äläkä yhtään häpeile sitä! Se on varmaan monessa tilanteessa ihan positiivista vaan. Tärkeintä on mielestäni olla luonnollinen oma itsensä!

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  14. Satuin tässä viimeviikolla tilanteeseen, jossa nuori, varmaan juuri kesätyönsä aloittanut kassatyttö, teki inhimillisen virheen edessäni olevan vanhemman mieshenkilön ostoksien rahastamisessa. Minulle syntyi mieletön suojelun tarve. Muistan kuinka itse pitkään työskentelin suuren ketjun puutarhamyymälässä ja sain osakseni vähättelyä vanhemmilta miehiltä. He halusivat aina kutsua paikalle miesmyyjän, vaikka tietämykseni puutarhakoneista olikin parempi kuin useimmilla heistä. Niiloa odottaessani, maha pyöreänä, tilannne menikin sitten jo todella inhottavaksi. Jotenkin halusin säästää tuota kassatyttöä siltä itsetunnon litistykseltä.

    Nykyään vieraassa kaupungissa kaupan työntekijöiden heit saattavat olla niitä ainoita aikuisääniä, joita kuulen koko päivänä. Käymme aamuisin kaupassa, kun henkilökunta vasta täyttää hyllyjä. Tuntuu mukavalta, kun he jaksavat usein rupatella sanan tai pari.

    Pitkä ja tyhmä teksti, mutta siis olen samaa mieltä tuosta pienen sanan sanomisesta. Ystävällisyys voi olla korvaamaton lahja.

    Ihanaa perjantai päivää! Ja kuvat ovat kauniita! :)

    VastaaPoista
  15. Hei juu,vielä piti sanoa että hyvä vaatetus sinulla,klassisen kaunis tumma ja vähän romantiikkaa,toimii :)

    VastaaPoista
  16. Todella hienosti kirjoitettu. Tällaisia asioita (kuten monia muitakin) on tosi vaikea pukea sanoiksi.

    Minä täällä kesä-kuumetaudin kourissa toivon Sinulle kaunista viikonloppua :)

    -Sanna

    VastaaPoista
  17. Lumiomena
    Näin on. Jokaisella meistä on arvo ja kaikki ollaan siinä yhdenveroisia.

    Totta, että selittely on joskus sitä rupattelua. Niin minullakin. Ja ihan alkoi naurattamaan tuo banaani ja viili -juttu. Minä selitän varmaan joka kerta tuota samaa, että kun ei ole kolikoita :)

    Kiitos tyylikehusta. Olen aina tykännyt pitkistä hameista ja vähän tälläinen romantikko taidan olla...

    Virva
    ymmärrän kuule oikein hyvin. Minäkin olen sellainen tunnollinen ja sitten jää harmittamaan, jos luulee olleensa epäselvä. Selittää ja selittää ja yrittää siinä sitten avata asiaa kaikilta kanteilta. Mutta toisaalta se on sitä aitoa itseämme. Varmaan liittyy luonteeseenkin. Koitetaan arvostaa sitä luonteenpiirrettä, että ollaan tunnollisia.
    ps. ja kiitos :)

    VastaaPoista
  18. Sini
    No kiitos ;) Enimmiten olen kyllä varmaan vähän epäryhdikäs mutta jotenkin tuossa peilin kautta kuvatessa tuli sellainen ryhdikäs olo. Tänään sitten kun näin nuo kuvat täällä uudestaan, tuli vähän sellainen jaiks-olo. Eilen taisi olla itsevarmempi päivä, kun tohdin tännekin laittaa kokokuvan, vaikkakin kasvottoman. Mutta kiitos ihanista sanoistasi! Antoivat tähän hiukan alavireiseen päivääni hyvää mieltä.

    Aika hauska tuo kassa. Hän varmaan arvioi ruokamäärää ja ihmetteli, että noinko pienillä eväillä pärjäät. Ehkä ei arvannut, että olet keittiötaidoissa hyvä; leivot ja laitat ruokaa ja herkkuja sun muuta. Pussillisella jauhoja ja muutamalla perusjutullakin kun päästään keittiön puolella pitkälle.

    Marie
    Kiitos ja joo, sitähän se. Ihmisrakkautta, sosiaalisuutta. Minäkin olen juuri sellainen. Pidän aidosta kohtaamisesta ja siitä, että voi vieraallekin parilla sanalla osoittaa jotakin miellyttävää.
    Liikenteessäkin selitän ja mies ei varmaan aina tykkää siitä ;) teillä taitaa tuossa asiassa olla hyvä, kun olete samanlaisia.

    VastaaPoista
  19. Näiden kommenttien jättämisessä on jotain ongelmaa, joten lähetän pätkissä. Eivät katoa kaikki ainakaan kuin tuhka tuuleen, kuten aiemmin kävi...

    Susanna
    hei ja tervetuloa! Kiitos kovin ihanasta palautteestasi. Minulle taas tuli siitä hyvä mieli.
    Tosiaan, mitäpä niistä tylsistyneistä katseista. Pinnan alla saattaa tuollaisellakin ihmisellä silti liikahtaa jotakin lämmintä.

    Nonna
    noinhan se, luonnollisuus on parasta. Siitä minäkin tykkään ja siksi kai se selittely onkin niin kovassa kun on sitä omista itseäni sellainen jutustelu.
    Mukavaa oloa sullekin!

    Emilia
    Ei ollenkaan tyhmä teksti, päinvastoin. Oikeasti se on monesti noin. Vähättelystä on täälläkin melkoisia kokemuksia ja tietyt stereotypiat ovat varsin ärsyttäviä. Hyvä, että menit hätiin.

    Pienen lapsen seura on aivan ihanaa mutta todellakin sitä kaipaa aikuiskontaktejakin. Kaupassa ne heit ja muut pienet huomaavaisuudet voivat tulla niin tarpeeseen. Tässä yhteydessä ajattelen monesti huonokuntoisia vanhuksia. Me päästään ulos, kauppaan tms. paikkoihin ja voidaan edes vilaukselta kohdata muita aikuisia päivän mittaan. Huonokuntoinen vanhus ei näin voi tehdä. Vanhusten masentuneisuus on oikeasti surullista. Olen pohtinut ystäväpalvelua...

    Kiitos Emilia ja mukavaa viikonloppua.

    Sanna
    Kiitos. Minulla on useinkin vaikea kielellistää ajatuksia. On oloja ja asioita, joita ei niin vain saa puettua sanoiksi...ainakaan niin, että oma viesti menisi sellaisenaan toisenkin korville. Selittämistä tarvitaan siinäkin.

    Voi harmi, että kipeänä sinä siellä. Toivon pikaista paranemista. Kömmi viltin alle ja juo paljon kuumaa teetä ja sitten jotain herkkua myös kantsii popsia :). Kynttilänvalokin voisi helpottaa. Se tuo ainakin levollisen mielen.
    Rentouttavaa viikonloppua sulle.

    VastaaPoista
  20. Hei! Löysin juuri blogisi. Miten kivasti kirjoitatkaan! Täällä yksi selittelijä ilmoittautuu joukkoon. Olen nimittäin huomannut itsekin kassalla usein selitteleväni, milloin mitäkin :o Rupattelen muutenkin mielelläni kassojen (ja muittenkin) kanssa. Jotkut heistä ovat ihan heti samalla aaltopituudella ja kaupasta poistuu hymyilevä ja hyväntuulinen asiakas. Joskus taas kassaneiti/poika ynähtelee epäkohteliaasti ja suunnilleen paiskoo ostoksia, jolloin itsellekin tulee kurja olo. Ryhdynpä nyt tämän löydettyäni useimminkin vierailemaan blogissasi. Aurinkoista kesää!

    VastaaPoista
  21. Huomenta Lenni
    Kiitos ja kiva, että löysit tänne, tervetuloa!
    Näin on, että muutamalla ystävällisellä sanalla on suuri vaikutus. Minä en muuten yleensäkään pidä ynähtelystä :) Reilusti pitää vastata, jos jotakin kysytään.

    Oikein mukavaa maanantaita sinulle ja tervetuloa toistekin. Nyt ainakin paistaa aurinko. Kunpa paistaisi koko päivän...

    VastaaPoista
  22. Nyt vihdoin muistin tuon hameen, kun tulin blogiisi ja se on nyt tilauksessa, Kiitos paljon! Saas nähdä mahtuuko päälle :o

    Paula

    VastaaPoista