lauantai 14. marraskuuta 2009

Ovia





Meidän perheessä ei kerätä antiikkia. Meillä ei ole sitä tietoutta tai osaamista, mitä vaadittaisiin esimerkiksi esineiden ajoituksessa tai tyylien tuntemisessa. Meillä kuitenkin pidetään vanhoista huonekaluista, puun tunnusta ja lujuudesta ja arvostetaan käsillä tehtyä. Meillä asustaa huonekaluja ja esineitä, joilla on arvoa meille. Niiden joukossa on uutta ja vanhaa, myös uusvanhaa. Vanhat asiat ovat usein hyvin tehtyjä, mittasuhteiltaan kauniita ja käytössä sopivasti kolhuja saaneita. Siksi niissä on jotakin perin viehättävää.


Eilen meille kotiutui jotakin meille uutta, oikeasti kuitenkin vanhaa. Kotiin kannettiin todennäköisesti 1920-luvun talosta peräisin oleva pari komeronovia. Ne ovat kolmipeiliset. Minä olen niistä ihan hykerryksissäni ja vaikka ne tarvitsevat kipeästi kuumailmapuhallinta ja maalia, en vaan millään malttanut kantaa niitä varastoon odottamaan käsittelyä. Toinen, se parempikuntoinen, pääsi pienen pesukomuutin taakse taustaksi ja osaksi komuutin päällä vaihtuvia asetelmia. Meillä on idea ovien käyttämisestä mutta toteuttamisen hetki tulee joskus sitten kun on aikaa ensin panna ovet kuntoon. Nyt nautin jo tästä!


Mukavaa oloa ja hyvää mieltä viikonloppuusi!

ps. Kiitos sinulle, Merja, ovista ♥

16 kommenttia:

  1. Heippa.
    Kauniita ovat "uudet" ovesi.
    Minulla on samanlaisia tunnelmia kuin sinulla, kolhuisia ovia, mutta en millään raaskisi viedä niitä piharakennukseen odottamaan maalausta ja rappausta. Niinpä ne ovat olleet sellaisenaan paikoillaan jo puolitoista vuotta ja nyt en raaski niitä edes maalata, ovat niin kauniita...!?

    VastaaPoista
  2. Elinalle:
    Kiitos Elina, ja sanopa muuta; kolhiintuneessa pinnassa on kauneutta. Minäkin pelkään, että mitäs jos ovista tulee maalaamisen jälkeen liian siistit ja osa viehätyksestä häviää. Nautiskellaan nyt vielä ainakin kolhuista, jäljistä ja elähtäneestä maalista...
    Mukavaa pyhää sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kirjoituksesi ja ajatuksesi ovat kuin miunkin, niin samaa mieltä olen. Käsillä tekemisen taitoa ihannoivaa sakkia onneksi vielä löytyy! Huonekalu jolla tarina kulkee matkassaan on aina aarre.

    VastaaPoista
  4. Huomenta,
    Voi, miten suloiset ovet!
    Hassunkurista, mutta juuri olin huuto.netissä etsimässä vanhaa ovea. Olen haaveillut yhdestä täydellisestä jo pitkään. Oikea ei vain ole osunut kohdalle. Se olisi ihan koristeeksi.

    Sama vika rahikaisella antiikin suhteen! Meille ne ovat löytöjä, jos miellyttävät silmää. Jos joku löytö sitten sattuu olemaan antiikkia, niin plussaa siitä. Minäkään en ymmärrä antiikista enkä ole niin perehtynyt asiaan, että voisin luokitella asineitä.

    Harvemmin kaupan tavarat puhuttelevat samallalailla kuin vanhat, tarinaa kertovat esineet. Myös harvinaisuus puhuttelee, kirppiksellä harvemmin on tusinaa rivissä samanlaisia ihanuuksia! :)

    Kauniit risut olet löytänyt metsäretkeltä! Tuovat ihanaa tunnelmaa!

    Ihanaa sunnuntaipäivää Anu!

    VastaaPoista
  5. Blosissani on sinulle jotain, käy kurkaamassa! :)

    VastaaPoista
  6. Katille:
    Mukavaa, kun täällä löytää samalla tavoin ajattelevia ihmisiä. Kiva, kun jätit minulle terveisiä, kiitos!
    Ne tarinat tekevät huonekaluista tosiaan erityisiä. Minusta on aina mukavaa kuulla, mistä huonekalu tai esine on peräisin. Vaalitaan ihania aarteitamme.

    Sarille:
    Toivottavasti löydät etsimäsi oven. Vanhat ovet ovat koristekäytössäkin niin kauniita. Me ollaan katseltu ovia metsänkylän navetan sivuilta ja myös seiltä huuto.netistä. Navetan sivuilla on monia tosi kivoja mutta hinnat ovat vaan melko korkeita.
    Se on mielestäni juuri niin, että esine voi olla hyvin puhutteleva ja viehättävä ihan olematta varsinaista antiikkia. Eikä tämä vähennä yhtään todellisten antiikkiaarteiden arvoa. Molemmat vaan voivat viehättää yhtälailla. Ja molempiin voi liittyä kiinnostavia ja mieltä kutkuttavia tarinoita. Ja harvinaisuudessa on ilonaihetta aina.
    Kiitos, kun kävit minua heti aamulla täällä ilahduttamassa! Meillä on meneillään vasta aamupala. Jääkaappi on valoasteella, kun eilen ei ehditty ruokaostoksille ja niinpä meillä syödään tänä aamuna varsin luova aamiainen. Rippeistä syntyi vohvelitaikina ja lämpöiset vohvelit vaahterasiirapin ja voin kera nostavat aamun tunnelman ihan mukavalle tolalle.
    Sinulle ja perheellesi suloista sunnuntaita!

    VastaaPoista
  7. Sarille:
    Hei vielä! Kiitos!! Sillä aikaa kun vastasin sinulle ja yhtäaikaa paistoin (ja maistoin :) ) niitä vohveleja, olin saanut sinulta yllätyksen. Kiva juttu!

    VastaaPoista
  8. Ensimmäistä kertaa vierailulla blogissasi. Kauniita ovat ovet! Samaa olen itsekin ajatellut, hamstrata ovia mummulan vintiltä. Olen käynyt jo siskoni kanssa valkkaamassa, pitäsi vaan roudata ne vielä meille kotiin.

    VastaaPoista
  9. Kauniita kuvia... ja mitäs siitä... pääasian on että tykkää ja itse viihtyy..oli sitten uutta tai vanhaa.

    VastaaPoista
  10. Iralle:
    Tervetuloa ja kiitos sinulle, kun jätit terveisiä! Mukavalta paikalta kuulostaa se teidän mummolan vinttinne. Toivottavasti saat ovet pian omaan kotiin iloa tuomaan. Jotenkin on vaikea käsittää, että sellaisia kauniita vanhoja ovia on aikanaan vaihdettu uusiin melkein joka talossa. Ihan samoin kuin lautalattioita päälystetty muovimatoilla. Onneksi vanhoja ovia on tiedänkin mummolassanne vielä tallella. Olen miettinyt, että mitkähän "uudistukset" meidän ajassamme ovat niitä, joita nuoremmat polvet harmittelevat...

    Tiinalle:
    Tiina, tervetuloa ja kiitos! Kiva kun kävit. Ja ihan totta, että omassa kodissa tärkeintä on se, että siellä on hyvä olla. Minusta varsinkin oman suvun vanhoissa huonekaluissa on "sitä jotakin" ja niiden keskellä on tosi hyvä olla. Meillä on esimerkiksi oman pappani tekemä könninkello ja komuutti ja isäni kunnostama vanha päästävedettävä. Ne olisivat kauniita ja ihania muotojensa puolesta muutenkin mutta varsinkin juuri siksi, että niissä näkyy rakkaiden kädenjälki. Ihan sama on mielestäni vanhoissa ja uudemmissakin käsin tehdyissä tekstiileissä. Kun tietää, että oma äiti tai isoäiti on jokaisen langan liinasta tai matosta työstänyt, on tunnelma kohdallaan. Joulujuhlan aikaan onkin taas aika ottaa esille rakkaimmat pellavat ja räsyt. Ihanaa!

    VastaaPoista
  11. Kauniit ovet!!

    En tiedä minäkään mitään tyylisuunnista, mutta rakastan kaunista vanhaa ja kädentaitoja arvostan!!:)

    Tuolla kesäpaikassa haaveilen yhden kapean, vanhan oven esilleottamista ihan koristeeksi, pois varastosta, se on vain niiin ihana:)Aikanaan...:)

    VastaaPoista
  12. Margelle:
    Hei! Sittenhän me ollaan samassa mukavassa veneessä :) Nautiskellaan vanhasta ja kauneudesta kaikkinensa.
    Minä olen tänään iloinnut esimerkiksi vanhoista lasipurkeista. Niistä saa niin kivoja kynttilälyhtyjä.
    Sinulle täältä toivottelen leppoisaa maanantai-iltaa!

    VastaaPoista
  13. Hei,

    suklaatorttuset kuullostavat herrrkulliselta, pitääpä testata =)
    Kauniilta uudet ovesi näyttävät!

    VastaaPoista
  14. FanniAurooralle:
    Kiitos ja kokeile ihmeessä! Me täällä käynnistellään uutta päivää Puuha Peten ja paahtoleivän tahdissa. Mukavaa päivää sinulle!

    VastaaPoista
  15. Kiitos kaunis käynnistä ja lohduttavista sanoista <3
    Ehkä se isoin ongelma (minulle ainakin) on se, että ei anna itselleen lupaa tuntea niin kuin tuntee. Jos väsyttää ja itkettää, tuolla takaraivon seutuvilla kumajaa vain "sinulla on kaikki hyvin ja ihana terve lapsi, elä itke ja kitise..." sitten sitä ollaan kohta umpisolmussa. Kun tunteethan eivät häviä mihinkään, vaikka niiden tuntemisen itseltään kieltäisi.
    Olen aal (alkoholistin aikuinen lapsi) ja tiedostan, että sillä on suuren suuri vaikutus siihen, millainen ihminen olen. Ei ole helppoa olla äiti, vanhempi, kasvattaja, kun on itekin ihan vajaa ja vaillinainen. Mutta siihen luottaen, että elämä kantaa!
    Ihanaa viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
  16. TainaSusannalle:
    Ole hyvä. Se on ihan totta, että ei tunteet silti mihinkään häviä. Ja on meillä äideilläkin oikeus tuntea ja olla sitä miltä tuntuu. Kiva kun kävit täällä! Kirjoitellaan ja jaetaan tätä elämää!

    VastaaPoista