Viileitä sävyjä

Pumpulinpehmoinen päivä. Viluinen myös. Leikin lapsen kanssa, kävin kylässä reseptimappini jouluosastolla, luin Lantlivin joulunumeroa, tein joulukoristeinventaariota sekä kotitöitä. Olen siis nautiskellut marraskuisesta päivästä. Minulle jo marraskuu on laskeutumista jouluun.

Tänään tapahtui jotakin merkityksellistä. Olen odottanut milloin lapsi alkaisi laulaa itse. Ei ole tärkeää laulaako hän nuotin vierestä vai nuotilleen oikein. Sen sijaan on tärkeää, että hän saa kokea laulamisen riemun. Tänään, autossa, se tuli. Lalalaa. Pieni ja vieno mutta laulua se oli.

Halauksin,



ps. Lämmin tervetulotoivotus uusille lukijoille! Yhtäkkiä huomasin, että täällähän käy visiitillä jo iso joukko. Minä ajattelin loppukesästä blogia aloitellessani, että tokkopa tänne kukaan löytää. Tuntuu upealta, että oikeasti joku täällä käy ja jättää terveisiäkin. Terveiset antavat valtavasti iloa. Aloitellessani ajattelin tätä hajanaisten päiväkirjamerkintöjen sarjaksi mutta tästähän on kehkeytynyt jotakin paljon enemmän. KIITOS ♥

pps. Tuli vielä mieleeni, että havaitsin mieltä järkyttävän seikan eilen marketissa. Siis Vihreiden kuulien paketti on muuttunut. Se pienempi paketti on jotenkin kutistunut pituudestaan. Hei, ei noin saa tehdä. Ihan on kamalaa. Se paketti on aina ollut "se sama ja tuttu".