Eteisessä

Tässä joitakin kuvia meidän eteisestämme. Viimeisin pikku-uudistukseni eteiseen on tuo hauska smile-tarra tuohon vartalopeilin yläosaan. Kotoa lähtiessään tulee yleensä vilkaistua peiliin ja silloin teksti saa hyvälle mielelle. Tuossa hyllyllä on muuten ensikenkäni pieneen vitriiniin laitettuna ja pari John W. Goldenin valokuvateosta.

Minä menen nyt juomaan pannullisen höyryävää teetä ja sen jälkeen aion painaa vähän kangasta. Päiväuniajasta otetaan täällä siis kaikki irti. Aamupäivä vilahti ystävän luona lasten kanssa peuhatessa ja leikkiessä ja illaksi kotitöitä piisaa. Nyt varastan itselleni tovin hemmotteluaikaa.

Mielellä hyvällä,

Purkkeja ja rasioita

Minä pidän järjestyksestä. Tärkeiden asioiden on oltava jokseenkin organisoidusti paikoillaan. Kodin järjestyksenpidossa suureksi avuksi ovat erinäiset omistamani laatikot ja rasiat. Kaapeissakin on helpompi pitää yllä jonkinmoista siivoa sujauttamalla tavaroita pinottaviin laatikoihin. Uusimmassa Jeanne d´Arc Livingissä (josta kaksi ylinnä olevaa kuvaa) on sinkkisiä purkkeja ja muitakin säilyttimiä aika oivallisesti esitettynä. Lehdessä mainostetaan myös Butik Sophien valikoimiin kuuluvia, jo elämää nähneitä, arkistointilaatikoita. Ihania! Ja käteviä.

Tähän teemaan sopivasti tein paikallisesta osto- ja myyntiliikkeestä muutamalla eurolla hauskoja löytöjä. Niistä nuo kaksi alinna olevaa kuvaa. Löysin sinkkisen laatikon, toisen vihertävän purnukan, pari kynttilänalustana hyvin toimivaa lautasta sekä pienen maljan. Kuvaan pääsi myös lankaköynnökseni, joka on viime aikoina kärsinyt kuivuutta. Toivottavasti se vielä tästä elpyisi.

Ei minulla silti jokaisen kaapin sopukat ole järjestyksessä. Se olisi ihanne. Pääasia, että tärkeimmät jutut ainakin on mallillaan. Minusta on muuten vallan mukavaa myös koota purkeista sommitelmia ja pitää niitä näkösällä pöytien tai lipastojen kulmilla tai vitriinin hyllyllä. Estetiikka ennen kaikkea - eikös?

Luovuutta ja sopivasti joutilaisia hetkiä viikkoosi,

Vimpula vampula

Tähän viikonloppuun on sisältynyt jo monta kivaa asiaa. Olen siivonnut kodin, leiponut suklaakakun, lueskellut uutta Jeanne d´Arc livingiä, käynyt ystävän kanssa mukavalla sisustuskauppakierroksella ja kahvilassa sekä viettänyt aikaa rakkaiden kanssa. Lounaaksi syötiin äitini ihanaisia ruokia. Kun on vatsassa hyvä olo, on varmasti hyvä olo! Kävisi muuten melkein motoksi.

Viikonlopun iloksi kokosin köyhäinhopeasta, hopeasta ja lasista kynttiläasetelman marokkolaistyyliselle tarjottimelleni. Köyhäinhopeiset kynttilänjalat viehättävät minua suuresti ja ne ovatkin yksi keräilykohteeni. Tuohon Indiskasta viime syksynä ostamaan tarjottimeenkin olen kiintynyt. Asetelma näyttäisi mielestäni vielä kauniimmalta, jos kynttilät olisivat hieman lähempänä toisiaan. Tarjottimen oikkuihin kuuluu kuitenkin se, että se on vino. Kynttilät siis pitää asetella siten, että tarjotin pysyy jokseenkin tasapainossa. Käytän vimpulaluonteista ystävääni kuitenkin monenlaiseen mukavaan; sille syntyy nopeasti kaunis teekattaus, kynttilät näyttävät sillä aina hyvältä ja joskus sen päälle voi asetella pienen karamellipöydän konvehteineen kaikkineen.

Vietetään rentouttava lauantai-ilta ja nautiskellaan syksyn tuulista!

Sukista

Minä odotan jo j-sanaa! Sitä vuoden viimeisessä kuukaudessa olevaa juhlien juhlaa. Kaikkien aikana ei tuota sanaa näin syyskuulla vielä tohdi lausua ääneen mutta kai nyt sentään omassa päivyrissään voi jo pikkuisen maistella.

Tilda -kirjasta on joulusukan kaava piirrettynä ja kauniit kankaat odottavat ompelijaa. Ajattelin tehdän noista sukista jonkinlaisen joulukalenterin. En ole vielä ihan päättänyt, teenkö meille isoillekin omia sukkasia vai olisiko tämä yksinoikeus perheen pienimmälle. Minua jotenkin kutkuttaisi kyllä ajatus siitä, että varaisin miehelleni (ja hän ehkä minulle) pienen yllätyksen sukkaan sujautettavaksi esimerkiksi jokaiseksi adventiksi. Hykerryttävää, kun saa taas alkaa miettiä kaikkea tällaista.

Olen tässä myös testaillut uusia villasukkiani. Lämpimät ovat. Tykkään kyllä. Siis hyvä päivä täällä menossa. Toivottavasti siellä sinullakin. Olisi muuten mukavaa kuulla, suunnitteleeko joku muukin jo näitä joulujuttuja...

Ilolla,
Anu

ps. Sinooperista minulle kertoivat, että heillä siirrytään maanantaina "JOULUAUKIOLOAIKOIHIN" eli liike on auki iltakahdeksaan :)

Oi Jane - osa 2

Minusta on mahdottoman mukavaa katsella elokuvia pehmeällä matolla tyynykasan kera. Aina ei tarvitse istua sohvalla. Valmistauduin tämänpäiväiseen elokuvahetkeen keräämällä kaiken olennaisen olohuoneen lattialle valmiiksi. Siis teen, pari konvehtia, kynttilät, tyynyt ja elokuvan nimeltään Jane Austenin jalanjäljillä. Mutta en nenäliinoja. VIRHE. Vaikka en elokuvaa ollutkaan aiemmin nähnyt, niin tottahan minä tiesin Jane Austenin jäävän naimattomaksi ja tottakai jokseenkin elämäkerrallinen elokuva noudattaa tätä lainalaisuutta. Eikä tietenkään Jane siis saa elokuvassa rakastettuaan. Voi itku. Nenäliinoja tarvittiin.

Muuten on ollut kyllä ihan reipas päivä, eikä itkussakaan mitään vikaa ollut. Ihan puhdistavahan se oli. Käytiin tänään pienen kanssa muskarissa, tein ihan hyvän lounaan ja sitten ollaan leikitty ja vietetty aikaa yhdessä. Tosin yksi mur-hetki tähän päivään mahtui.Taivastelin nimittäin läheisen kartanomme remonttia muskarista kotiin ajaessani. Vielä muutama päivä sitten julkisivu näytti näin kauniilta kuin tässä kuvassa. Nyt ovat rakennustelineet valloittaneet etupuolen. Ja arvatkaa harmittiko kun ovat (tietenkin ymmärrettävästi) repineet etuvasemmalla rehottaneen, nyt jo punakan, villiviinin kokonaan alas. Mur.

Leppoisaa tiistai-iltaa Sinulle,
Anu

Ps. Nautiskelin elokuvan kerronnan lisäksi puvustuksesta. Monien, erityisesti arkipukujen, leikkaukset, yksityiskohdat ja värit viehättivät minua. Tuli taas mieleen, että voi kun osaisi ommella paremmin ja tehdä itselleen jotakin tuollaista. Selviän yksinkertaisista ompeluksista mutta siihen se taitaa jäädä. Haluaisin kehittyä.

Suloiset unet

Tilasin HM Home -malliston pellavaiset lakanat. Paketti tuli muutamassa päivässä. Sujautin uutukaiset koneeseen ja narulta sänkyyn. En malttanut edes mankeloida.Viime yönä sitten lakanoissa nukuttiin ja täytyy sanoa, että suloiset oli unoset. Uni oli levollista varmasti myös siksi, että eilinen päivä oli hyvä päivä. Saatiin sairaalasta helpottavia uutisia, siivottiin koti puhtoiseksi ja käytiin lihottamassa ankkalammen sorsia leiväntähteillä. Iltapalaksi väännettiin vielä pullaa ja leikittiin siinä samalla laskiaista - niin paljon kermavaahtoa pullat saivat kaverikseen.

Aamulla vaan hypistelin ja ihailin noita lakanoita. Laadultaankin lakanat ovat jo uusina hyvät, vaikka uskon niiden kyllä vielä parantuvan vanhetessaan. Pidän pellavasta pikkuisen virttyneenä ja ohuena.

Reipasta mieltä alkavaan viikkoon!
Anu

Helman laitan hulmuamaan

Minä olen hametyyppiä. Rakastan mekkoja, pitkiä hamosia ja naisellisia leikkauksia. Huomasin päivänä eräänä, että kotiäitinä ollessani olen käyttänyt hameita paljon vähemmän kuin mitä yleensä omassa työssäni. Tajusin syynkin. Raskauden aikana kertyi paljon ylimääräisiä kiloja ja lapsen syntymän jälkeen en heti saanut toimeksi oman varteni hoikistamista. Ei ollut intoa nautiskella vaatteista, kun olin kuitenkin tyytymätön siihen mitä peilistä näkyi. Viime aikoina olen saanut toimeksi! Ja tunnen taas olevani ihan oma itseni. En ole mitenkään kovin ulkonäkö-orientoitunut ihminen mutta silti tunnen iloa ollessani taas ihan normaalipainoinen. Hassua ajatella, että viime syksynä "minua" oli suunnilleen 34 voipaketillista enemmän. Hih! Muutaman kilon vielä joillakin lihaksilla aion pois rutistaa. Mutta hiljalleen.

Olen juhlistanut tähänastista saavutustani kokeilemalla vanhoja vaatteitani. Riemusta olen täällä kiljahdellut , kun olen mahtunut jo moniin lempparihameisiin. Eilen kävin vielä suosikkikaupassani (Dotty, Turussa Eerikinkadulla) ja satsasin tähän hurmaavaan Noa Noan mekkoseen. Aion käyttää tätä ihan arkena ja nauttia olostani!

Viimeinen kuva on Noa Noan katalogista.

Iloa torstai-iltaasi,

Anu

Penkki ja kohoavat jutut

Sain loppukesästä mapitettua irrallaan lojuneet reseptini. Hurraa! Ostin kaksi hauskan näköistä mappia ja panin toimeksi. Nyt en kuitenkaan ole enää varma, oliko se sittenkään viisasta. Nyt ovat nimittäin lehtileikkeet ja käsin kirjoitetut raapustelmat niin hyvässä järjestyksessä, että mapista jotakin etsiessään ei tule tehneeksi enää samanlaisia löytöjä kuin siitä entisestä kasasta, josta aina löysi hakemansa lisäksi jotakin muutakin kokeilemisen arvoista. Epäjärjestyksen ja järjestyksen tasapaino on välillä aika vaikea asia.

Kerroinkin, että eilen meillä pantiin kesäkalusteita säilöön. En sittenkään malttanu tästä penkistäni luopua koko pitkän talven ajaksi. Otin sen sisähoitoon ja toisenkin penkin varmasti pian kannan. Minusta ulkopenkit ovat ihan yhtä kutsuvia paikkoja täällä sisällä kuin ulkona. Penkin ääreen kun kantaa korillisen sisustuslehtiä ja varaa lämpimän peiton sekä kynttilän lähettyville, on ihana rentoutumispaikka valmis.

Meillä kohoaa maalaisleipä keittiössä. Ja kodinhoitohuoneessa on toinenkin juttu, joka kohoaa korkeuksiin. Vuori puhdasta pyykkiä. Plääh. Vaikka pidän itseäni koti-ihmisenä ja melko näppäränäkin näissä kodin puuhissa, on vaatevuori välillä melkoisen masentava asia. Puhtaan pyykin tuoksu on ihana ja vastamankeloidut liinavaatteet suorastaan hurmaavia. Viikattujen vaatteiden pinoistakin pidän mutta se loputon kääriminen. Voi ei. No, leivän toivossa vuorta kohti.

Mukavaa maanantai-iltaa!

Anu

Kesä paketissa

Meillä on nyt kesä paketissa. Tänään saatiin kesäkalusteet pestyä, puunattua ja siirrettyä varastoihin ensi kesää odottamaan. Huhtikuussa olen aina intoa täynnä, kun saa laitella tulevaa kesää; pestä ja öljytä kalusteita ja miettiä sopivia paikkoja kaikille aurinkotuoleille, pöydille ja penkeille. Näin syksyllä tuo kalustehomma ei tunnu yhtään niin mukavalta...

Muilta osin meillä ollaan tänä viikonloppuna keskitytty lähinnä laiskotteluun ja voimien keräämiseen. Vähän olen tosin kaivellut kynttiläkätköjäni (niitä meillä riittää) ja pannut kesävaatetta säilöön ja syysvaatetta esille. Miehen kanssa katsottiin myös hyvä Wallander -dekkari ja itsekseni olen ottanut luontokuvia. Päivällä paistoi aurinko niin kauniisti, että kuvien ottaminen vei täysin mukanaan. Minusta tuo takapihallamme rintaansa röyhistelevä laventeli on vaan niin pretty, pretty ja vaikka sanko ei luontokappale olekaan, pääsi sekin ikuistetuksi. Mitäs on niin viehättävä.

Hyvää alkavaa viikkoa,

Anu

Taalainmaalta kopoti-kop

Sain postia Taalainmaalta. Postilaatikkoon saapunut pussukka oli romanttisen ryppyinen. Juuri sellainen, mistä pidän. Saatoin melkein kuulla hirnumisen äänen avatessani pussia, sillä minä tiesin mitä pussi sisälsi. Käärepaperin kätköstä kuoriutui valkoinen Enkelihevonen. Nyt on se meillä laukannut huoneesta toiseen omaa paikkaansa etsien. Ja löytäen.

Minä olen nauttinut tänään valokuvista. Monenlaisista puhuttelevista. Olen lukenut Aino ja Jean Sibeliuksen kirjeenvaihtoa ("Tulen synty") ja ajatellut sen äärellä läheisyyttä. Kaivannutkin olen. Omaani, joka töissä ahertaa.

Tässä katkelma Aino Sibeliuksen kirjeestä miehelleen 22.8.1897:

"Olen ollut kävelyllä Ellin kanssa, sen ihanan lammen rannalla, josta sinulle kerroin. Siellä metsän tuoksussa kaipasin minä sinua, järven tyynessä tummassa pinnassa kaipasin sinua ja takaisin matkalla kaipasin sinun rakasta kättäsi, jolla olisin voinut levähtää."

Lepoa ja virkistystä toivon alkavalta viikonlopulta. Viime yönä, unettomana ja yskäisenä, kävin ulkona hengittelemässä. Huomasin, että yössä on jo raakuutta mutta samalla raikkautta. Oli oikeastaan hieno hetki seistä kumisaappaat paljaiden säärten ympärillä tuossa pihatiellä ja katsella, kuunnellakin. Viehätyin siitä pysähtyneisyyden tunteesta ja iloitsin.

Levollista viikonloppua Sinulle,

Anu

ps.

1. Tuo kaunis hevonen muuten laukkasi meille täältä. Tack så mycket M!
2. Koska täällä blogissa olen tätä tautiani toitotellut, niin sanottakoon aiheesta vielä seuraavaa: JIPPII sain tänään lääkettä! Ja voivottelut loppuvat nyt taudin osalta tähän.

3. Jälkimmäisessä kuvassa on värikokeiluni. Maalasin kynttilänjalan akryylimaalilla. Nyt pohdin vetäisinkö vielä lisää kerroksia vai olisiko tuo hyvä noin...

Luumun huumaa

Tänään olen suorastaan hullaantunut kuvaamaan luumuja. Ne ovat niin kauniita ja pidän niiden mattamaisesta pinnasta. Kuin värimaailmaan sopien, nautiskelin myös Noa Noan uuden kuvaston tunnelmasta. Tässä siitä yksi muotikuva. Aivan kuin sukeltaisi suoraan 1900-luvun alkupuolelle. Noa Noan kokoelmassa on tänä syksynä eräs yönsininen samettimekko, jota mieleni minun tekisi.

Vaikka ääneni on hukassa ja olo perin tukkoinen, on täällä kaikki kuitenkin hyvin. Ylöspäin huikkaan kiitoksen niin monista asioista! Suurista ja pienistä.

Tunnelmallisen illan terveisin,

Anu

ps. Innosta hihkuin, kun tänään sain postia Taalainmaalta. Kerron lisää myöhemmin. Vinkki: koppoti koppoti koppoti...

Hauras

Niisk. Nuha tuli. Tai oikeastaan oikein kunnon flunssa. Onneksi ehdin juuri ennen sitä keitellä litratolkulla ihanaista omenamehua. Sitä olen nyt kuumana nautiskellut, kanelitankoja sekaan molskautellut ja keksejä kauraisia kaveriksi murtanut.

Kesällä onnistuin olemaan kekseistä kaukana - ainakin enimmäkseen. Vaakakin näytti mukavasti pienempää lukemaa kesän lopussa kuin kesän alussa. Kerrankin. Mutta nyt ei tahdonvoima riittänyt yhtään mihinkään. Hauras oli tahtoni tykkänään. Keksiä keksin perään vaan väänsin menemään. Ja hyvää oli. Kyllä joskus saa herkutella!

Herkullista uutta viikkoa sinulle huikkaan,

Anu

Ps. Hauraat kuviot lasissa......kaurakeksin hauraus...munan hentoinen kuori. Kaunista.

S.y.y.s.

Tänään tarvittiin syysvarusteita. Olin siitä kaksivuotiaani kanssa ihan yhtä innoissaan!

Tuossa keltaisessa sadetakissa minä tallustelen sadesäällä. Ja noilla saappailla tarvon lätäköstä toiseen. Plits pläts. Eikä pitkävartisia villasukkia sitten voita mikään!

Huomenna tapaan ystävän. Ystävän, jonka kanssa ollaan kuljettu jo kolme vuosikymmentä yhteistä matkaa. Hänen kanssaan on posliininukkeja hoivattu ja syöty litroittain banaanijogurttia. Hänen kanssaan on kirjeitä salakielellä kirjoitettu ja monet hevosleikit leikitty. Hänen kanssaan myös katsoin lapsena ensimmäistä kertaa elokuvan "Singin' in the rain" ja sitä elämystä on vaikea unohtaa. "I'm singing in the rain, just singing in the rain. What a glorious feeling, I'm happy again...."

Ilon pisaroita viikonloppuusi,

Anu

ps. Olen vähän heikkona kumppareihin. Nämä Noa Noan saappat ovat juuri sopivan pitkävartiset maastoon. Kaupungissa taas nautiskelen sadekeleistä punaisissa matalavartisemmissa saappaissani.

Kukkia ja kuvioita

Kuivasin kesäkukkasia. Sitaisin pellavanarulla kiinni kimpun valkoisia kaunokaisia ja roikuttelin päivän jos toisenkin. Nyt kimppu on kuivanut ja saa suloisuudellaan minut vallan hyvälle mielelle. Minulla vaan ei ole aavistustakaan tuon kukkasen nimestä. Tiedän kyllä, että kukka on tuiki tavallinen... Osaisikohan joku valaista asiaa?

Täällä viikolla olen puuhaillut muutakin mukavaa. Ompelin valkoisen pellavatyynynpäällisen ja innostuin vielä painamaan siihen kuvioitakin. Sinooperin sabluunalla tuli ihan kivaa jälkeä. Muokkasin kuviota käyttämällä samaa sabluunaa kolmasti ja lisäsin kuvion tyveen vielä pienen osasen. Reunojen raidat syntyivät helposti maalarinteippiä apuna käyttäen. Innostavaa puuhaa tuo painaminen! Unelmoin oliiviseppeleen muotoisesta sabluunasta mutta harmikseni en ole sellaista valmiina löytänyt. Tai löysin kyllä yhden mutta hinta läheni kuuttakymmentä euroa ja kuvio oli liian suuri tyynynpäällisten kuviointiin. Jatkan etsintöjä. Ehkä vielä löydänkin sopivan.

Ai niin - meillä myös leivottiin eilisiltana makoisa amerikkalainen omppupiirakka. Pienet kädet auttoivat äitiä kovasti ja varmasti juuri siitä syystä piirakasta tuli kerrassaan makoisa.

Omenaisia hetkiä sinunkin päivääsi toivotellen,

Anu

ps. Piti ihan tänne tulla vielä huikkaamaan yksi kuuluminen. Minä olen aamusuihku -ihminen. Mutta tänä iltana, ihan äsken, kävin piiiitkässä kuumassa suihkussa. Niin pitkässä ja niin kuumassa, että suihkusta astui ulos possunpunainen nainen. Lämpimään pyyhkeeseen kääriydyin, onnellisia ajattelin ja villasukat jalkaani vedin. Aika hyvä on nyt olla. Mies ei muuten vielä ole huomannut, että keittiössä onkin possunpoika...nöf, swiik. Nyt kutsuu unoset.