sunnuntai 9. elokuuta 2009

Apple, cinnamon & raisin


Tänä aamuna nautiskelin pitkästä aikaa Philippe Guicheteaun kirjasta nimeltään Sunnuntaikirjeitä Suomesta. Keralla nautiskelin ompputeetä, hyvää leipää ja suklaakeksiä. Aika täydellinen alku päivälle. Toisaalta eilen taisi olla vielä täydellisempi, kun pinnasängystä kajahti aamulla: "Huomenta pojat! Kello on yheksän." Reipas kaksivuotiaamme siis muisti minun yleisen toivotukseni perheen miesväelle. Ja oikeasti kello oli kyllä paljon, paljon vähemmän....


Enkeleitä,

Anu

5 kommenttia:

  1. Heippa Anu!

    Tulin heti vierailulle viihtyisään blogiisi, kiitos kutsusta. Näyttää niin kivalta, että tulen taatusti uudestaankin!

    Terveiset Kesäkummusta.

    VastaaPoista
  2. Ihanasti on päiväsi alkanut! :) Onnea uudelle blogille!

    VastaaPoista
  3. Onnea uuteen blogiisi<3 Kiitos kutsutsta. Täällä näyttää kauniilta, varmasti saat lukijoita! Blogitapaamisiin...

    Sara

    VastaaPoista
  4. Vielä, ihanasti tuo teidän pienokaisenne herätti sinut! Ja pidän tuosta esittelystäsi: tämän maan ja taivaan kansalainen, sekä onnellinen nainen, kuulosaa vaan niin hyvältä!
    Pitäisi varmaankin useamminkin meidän sanoa: Onnellinen nainen...

    VastaaPoista
  5. Kiitos teille kaikille!
    Marikki: Tosi mukavaa, että piipahdat toistekin. Tervetuloa! Toivottavasti eka työpäiväsi loman jälkeen on mennyt hyvin (se on aina niin tuskaisaa se lomasta luopuminen). Illalla voisit vaikka palkita itsesi jollakin mukavalla...
    Johanna: Ihanaa, että jätit kommentin. Kävin heti kurkistamassa sinunkin blogiisi ja täytyy sanoa, että se teidän karkkikauppannekin oli aivan hurmaava. Voi kumpa pääsisi itsekin sinne herkuttelemaan. Lapset varmasti nauttivat kovasti.
    Sara: Se on totta, että useamminkin sitä saisi onnellisuuteensa havahtua. Siksi sen minäkin tuohon esittelyyn kirjoitin, ihan itsellenikin muistutukseksi. Ihanaa, kun kävit!

    VastaaPoista